WWE:n monopoliasema horjuu sekä paini että videopelimaailmassa. TNA pyrkii pistämään hanttiin uusilla ideoilla ja nimekkäillä painijoilla. Whatcha gonna do, brother? Nothing!
Kultamitalistin vuodatukset
Nykyään TNA-liigan riveissä vaikuttava Kurt Angle kritisoi kovaan ääneen WWE:tä siitä, etteivät he anna Yukesille kunnollisia työkaluja hyvän painipelin kehitykseen, vaan että he keskittyvät lähinnä pankkitilinsä saldon kasvattamiseen. Tästä syystä WWE-pelit ovat samanlaisia joka vuosi, kun tarkoituksena on tehdä peli mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman monelle eri alustalle. Anglen mukaan TNA-peli on puolestaan aasilla ratsastava kuningas, joka antaa malliesimerkin siitä, miten paini muuttuu todelliseksi digiviihteeksi.
Kurtin puheista huolimatta WWE on edelleen paras painipeli, mutta nyt jos koskaan sen on aika uudistua täysin. Kokonaan uusi pelimoottori, jossa on kunnollinen fysiikan mallinnus, tekisi terää sarjalle. WWE toimii hyvin, matsit ovat parhaimmillaan tapahtumarikkaita ja pelaaminen, eritoten isolla porukalla, on hauskaa. Mutta mitäs, jos olemme tehneet sen jo kymmenen kertaa ja haluamme nyt jotain muuta?
Smackdown vs. Raw 2009:ää pelatessa on vahva tunne siitä, ettei tätä peliä saada enää näillä eväin parannettua. Äskettäin julkaistu TNA:n oma painipeli esitteli paljon uusia hyviä ideoita, vaikka se lopulta jäikin vähän viimeistelyä vaille valmiiksi. Mikäli sarja kuitenkin palaa vielä, minulla ei ole epäilyksiäkään siitä, etteikö sillä olisi tarpeeksi potentiaalia näyttää WWE:lle, että Kurt Angle oli oikeassa.
Uutta verta kaivataan
Smackdown vs. Raw 2009 sisältää kymmenittäin matsimuotoja, paljon painijoita sekä lyhyehkön ura-pelitilan, jonka vääntää äkkiä läpi niillä muutamilla painijoilla, joilla sitä pääsee pelaamaan. Perusasiat toimivat hyvin. Erityisesti porukassa mättäminen on kyllä edelleen kaoottisen hauskaa, ja kehän alta löytyvät aseet tuovat mukavan mausteen matseihin.
Silti uusia ominaisuuksia on suorastaan rikollisen vähän. Verkkopeli toimii vain välttävästi, kuten ennenkin, painoerot vaikuttavat vain heittoihin ja myös lähes kaikki pelin liikkeet ovat vanhoja tuttuja.
Tänä vuonna säätövaraa annetaan pelaajalle todella paljon. Pelaaja voi säätää lähes kaikkea aina aseiden ja lopetusliikkeiden iskutehosta torjuntaikkunan suuruuteen. Tämän ominaisuuden toivoisin löytäväni jatkossa kaikista painipeleistä. Itse asensin heti tuoliniskut maksimiin, säädin lopetusliikkeitä vähän kovemmiksi ja tein niiden torjumisesta hieman helpompaa. Säädöillä WWE-peliin sai paljon uutta henkeä, mutta pelkäänpä, että suurin osa pelaajista ei juurikaan koskaan koske niihin.
Mukana on myös videoeditori, jonka avulla pelaaja voi tehdä omia painivideoita, vaikkapa vanhojen Batman-sarjojen hengessä.
Odotan kovasti näkeväni ensi vuonna kokonaan uudistetun WWE-pelin, jossa kaikki on laitettu uusiksi. Vaikka WWE-peli toimiikin mainiosti, sen PSonen ajoilta oleva pelimekaniikka alkaa kaivata kipeästi muutosta. TNA tuonee paineita WWE:n nurkkaukseen, sillä vaikka TNA ei ihan täysin onnistunutkaan, se toi mukanaan tukun loistavia ideoita. Siellä pysäyteltiin jo heittoja, herran tähden!
Wii-versio
Wii-versio toimii! Pelattavuus kyllä takkuilee, on epätarkkaa, eikä pelaajalla aina tunnu olevan kunnollista kontrollia kehätapahtumiin, mutta siinä on vain fiilistä, kun voimapommit saa pamauttaa itse perille.
Aluksi liikkeentunnistusohjaus turhauttaa, kun kehätapahtumat tuntuvat menevän ihan omaa rataansa. Nopea tutoriaalin vilkaisu kuitenkin perehdyttää saloihin, ja hetken päästä pelaaja paiskoo jo painijoita niin kuin huomista ei olisi.
PSP-versio
PSP-versio on selvästi karuin. Sen suurin ongelma on siinä, ettei se tarjoa mitään erikoista Xbox 360- tai PS3-versioihin nähden, vaan jää ainoastaan karsituksi versioksi isojen konsolien painista.
Grafiikka on selkeää, joskin karumpaa, ja selostus on jätetty pois. Mukana on kuitenkin samat pelimuodot ja pelitilat, sekä tietenkin painijat. Matkamiehille PSP-versiokin varmasti maittaa, mutta pääasiassa peliä kannattaa pelata isommilla konsoleilla, jos sellaiseen on mahdollisuus.