Kulkuset, kulkuset
Brittikehittäjä Rebellion Developmentsin lippulaivasarja Sniper Elite oli ensimmäisen osansa jälkeen pitkään tauolla, mutta viime vuosien varrella eliittitarkka-ampujalla on riittänyt puuhaa. Pari vuotta sitten julkaistun Sniper Elite V2:n ja tuoreen kolmannen osan välissä saatiin jopa kaksin kappalein natsizombien metsästykseen keskittyvää yhteistyöräiskintää.
Keskinkertaisen zombinlahtauksen jälkeen on taas aika keskittyä ampumaan eläviä natseja. Pääosassa on jälleen toisen maailmansodan kovin tarkka-ampuja, OSS-erikoismies Karl Fairburne. Edellisistä julkaisuista poiketen Fairburne matkaa Afrikkaan, jossa natsit puuhastelevat jälleen kerran superaseidensa parissa.
Todellisuudessa Sniper Elite III:n juoni on pelkkää hämäystä. Fairburne on Afrikassa, jotta pelaajat saavat tappaa natseja kaikissa muodoissaan. Tarjolla on niin natsisotilaita, natsiupseereja kuin natsirekkojakin, ja mahtuupa sekaan myös jokunen epäonninen italiaano. Arkkipahiksia kuritetaan tilanteesta riippuen miinoilla, konepistooleilla, puukoilla, singoilla sekä tietysti tarkkuuskivääreillä. Ja parhaat tapot katsotaan tietysti verellä ja sisäelimillä höystettynä.
Sniper Elite III luottaa edelleenkin turhan paljon brutaaleihin ”läpivalaisuhidastuksiinsa”. Tarkkuuskivääreillä lähetettyjen luotien lentorataa seurataan tämän tästä tyyliteltyjen kuvakulmien välityksellä. Sinkoilevat kallonpalaset väistyvät luotien tieltä antaakseen katsauksen hunnien ajatusmaailmaan, keuhkot luhistuvat kasaan ja kulkuset kilisevät.
Varsinkin pidemmillä etäisyyksillä hidastukset aiheuttavat omanlaistaan jännitystä lopullisesta osumakohteesta, mutta jatkuva väkivaltatykitys menettää nopeasti vaikutuksensa. Natsien nivusiin zoomaava testikkelikamera on kuin piste i:n päälle Sniper Elite III:n alatyylisessä vitsissä.
Sniper Elite III korjaa muutamia keskeisiä puutteita, jotka rampauttivat Sniper Elite V2:n pelikokemuksena. Pelialueet ovat tällä kertaa huomattavasti avarampia ja monipuolisempia, minkä ansiosta tarjolla on paljon enemmän valinnanvaraa. Kartoilla on edelleen paljon pullonkauloja, mutta yhä useammin tilanteet voi kohdata monesta lähestymiskulmasta.
Hiippailua on edelleen tarjolla paljon, mikä luonnollisesti kuuluu asiaan, tarkka-ammuntapelistä kun on kyse. Natseja on todella helppo naruttaa, kun vain viitsii käyttää aikaa ryömimiseen ja etenemispaikkojensa valintaan. Tekoäly toimii alkeellisesti. Kaatuneet toverit ja savuavat panssarivaunut unohtuvat pikaisesti, mutta juoksuaskelten ääni herättää välittömästi huomion parinkin rakennuksen päästä.
Paljastuminen johtaa useimmiten pikaiseen kuolemaan. Vihulaisten rynniessä lähietäisyydelle kiväärit ovat onnettomia, mutta onneksi konepistooleilla on kolmannessa osassa jo mahdollista osua ladonseinää pienempiin maaleihinkin.
Yksi isoimmista ongelmista Sniper Elite III:ssa on etäisyyden puute. Avarista kartoista huolimatta valtaosa taisteluista käydään melko lyhyellä etäisyydellä, jossa tarkkuuskivääri on melkeinpä tarpeeton. Todella pitkien osumien napsauttaminen kohteeseensa tykkitulen jylinän peittämänä voisi olla jännittävä kokemus, mutta useimmiten tarjolla on helppoja pääosumia pistoolikantamalta.
Sniper Elite on kolmannessakin osassaan kömpelön oloinen tuote. Idea on hyvä, mutta toteutus jättää paljon toivomisen varaa. Uutta sukupolvea pelissä ei ole kuin resoluutiossa, ja mukana on joukko bugeja, jotka siivittävät natsiruumiit hulvattomiin breakdance-suorituksiin. Niin verkko- kuin yksinpelikin viihdyttävät lyhyissä jaksoissa hetken aikaa, mutta vain hetken.