Tekijä: Rebellion Developments
Julkaisija: 505 Games
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: Pc, Xbox 360, PS3
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: Ei
Verkossa: 1–2
Rebellionin Sniper Elite nauttii jonkinasteista kulttimainetta edistyneen tarkka-ammuntamekanisminsa ansiosta. Sniper Elite V2 ei ole varsinainen jatko-osa, vaan nykyaikaisempaan muotoon päivitetty versio vuonna 2005 ilmestyneestä alkuperäisestä pelistä. Uusi tarina sijoittuu niin ikään toisen maailmansodan loppuhetkien raunioituneeseen Berliiniin, mutta tällä kertaa saksalaisten ydinaseasiantuntijoiden sijaan päähenkilö Karl Fairburne metsästää V2-rakettiohjelmassa työskennelleitä tiedemiehiä kilpaa punakoneen kanssa.
Sniper Eliten vahvuus on V2:ssakin tarkka-ammunnan mallinnuksessa. Realistisimmilla asetuksilla ammuttaessa on otettava huomioon etäisyys kohteesta, luodin lentorata sekä tuulen vaikutus. Koska kohteeseen osuminen ei ole kiinni pelkästään nopeasta liipaisinsormesta tai reflekseistä, on tarkkuuskivääreillä ampuminen varsin palkitseva kokemus. Asetuksia säätämällä käyttöönsä saa tähtäysavustuksen, joka kertoo minne tähtäinristikko tulisi suunnatta, mutta kokemus on parhaimmillaan ilman apuja, jolloin osumat ovat oman työn ja harjoittelun tulosta.
Tarkka-ammunnan brutaalia luonnetta korostetaan säännöllisesti hidastuksilla, jotka esittelevät luodin tekemää tuhoa lähikuvissa. Hidastukset, joissa tuhoutuu niin luita, sisäelimiä kuin kulkusiakin, ovat teknisesti varsin näyttäviä, mutta valitettavasti niitä saa katsella niin taajaan, että kyllästyminen alkaa iskeä jo parin kentän jälkeen. Ominaisuuteen on selvästi panostettu paljon, ehkä jopa pelillisesti keskeisempien osa-alueiden kustannuksella.
Vaikka tarkkuuskivääri onkin Fairburnen ykkösase, kuluu iso osa peliajasta hyvin lyhyillä taisteluetäisyyksillä. Periaatteessa pelaajaa yritetään kannustaa hiiviskelemään huomaamattomasti, mutta todella vaihtelevilla tasoilla toimivan vihollistekoälyn vuoksi taisteluista tulee usein tavanomaista suoraviivaista räiskintää. Vihollisjoukot eivät välttämättä havaitse pelaajaa suorallakaan näköyhteydellä, mutta sitten kun sijainti paljastuu, tienoon joka ikinen vastustaja tietää välittömästi, minkä suojan takana pelaaja piilottelee. Etenkin vihollisen tarkka-ampujat ovat tuskainen vastus, sillä heitä ei pysty hämäämään edes koukkaamalla, vaan luotisade alkaa välittömästi Fairburnen astuessa esiin suojastaan. Kohtaamiset tarkka-ampujien kanssa ovat usein turhauttavaa hippaa, joka vaatii korkeimmilla vaikeustasoilla vain vastustajien sijaintien kärsivällistä ulkoa opettelemista ja toistuvia yrityksiä.
Toiminnallisuudessa ei sinänsä olisi mitään vikaa, mutta taisteluista on tehty tuskaista puurtamista, koska pelihahmo on täysin kädetön kakkosaseensa konepistoolin kanssa. Konepistooleilla tappojen saaminen on epätarkkuuden vuoksi epätoivoista puuhaa jo parinkymmenen metrin etäisyydeltä, vaikka viholliset laukovat samoilla aseilla tappavia sarjoja sadasta metristä. Siksipä lähietäisyyksilläkin on usein varminta tarttua tarkkuuskivääriin. Tuntuu kovin päättömältä ajatukselta, ettei eliittitarkka-ampuja osuisi konepistoolilla kohteeseensa kymmenien metrien etäisyydeltä.
Sniper Elite V2 ei ole täysin kelvoton peli. Tarkka-ammunta, silloin kun sitä todellisuudessa pääsee harjoittamaan kunnon etäisyydeltä, on hauskaa ja tarjoaa palkitsevia pelikokemuksia. On kuitenkin mahdotonta olla huomioimatta valtaosaa pelin toimintakohtauksista, jotka tarjoavat lähinnä turhauttavan kömpelöä hiippailua tai keskinkertaista räiskintää epätasapainoisella aseistuksella. Tarkka-ammunnan ystäville luvassa on satunnaisia oivallisia hetkiä höystettynä tuntikausien puudutuksella.