Noin vuosi, puolitoista sitten Fireteam Bravo yllätti ainakin tämän pelimiehen. Ennakko-odotukseni taskukokoisesta taktiikkaräiskinnästä olivat epäileväiset, mutta Sony ja Zipper tekivät minulle johnromerot.
Hyvää ei ole pilattu jatko-osassakaan. Fireteam Bravo 2 nivoutuu hienosti yhteen PS2:lle julkaistun Combined Operationsin kanssa ja luo taskukonsolille vetovoimaisen toimintamatkan.
Samalla Bravo 2 on siirtynyt hieman neutraalimmalle maaperälle. Suurvaltojen päivänpolitiikka ei väritä taisteluja yhtä räikeästi, joten muslimiterroristien sijaan vastustajiksi on löydetty Keski-Aasian heiveröisiä demokratioita haastavia kapinallisia.
Taskutaistelijat
Taskutoiminta hämmästyttää. Se toimii. Siinä ei ole teknisiä tai sisällöllisiä kompromisseja, ja grafiikkakin tarjoaa näyttävät puitteet. Tämä on oikea peli, eikä mikään väkisin puserrettu Call of Dutyjen mobiilikäännös.
Edellinen Bravo ihastutti muun muassa oivallisilla kontrolleillaan, ja sama linja jatkuu nytkin. Oman sotilaan ja apurin ohjaus toimii erinomaisesti, joskin apuvälineiden kaivelu inventaariosta taistelun aikana ei ole aina helppoa. Valinnainen automaattitähtäys tuo helpotusta kiivaimpaan toimintaan, mutta asemien hakeminen ja kiikarikiväärillä tähtäily on tietysti palkitsevaa. Mainittakoon erityisesti uusittu apurin komentovalikko, joka kaikessa tyylikkyydessään on myös erittäin selkeä ja toimiva.
Pelillisesti meininki on täyttä toimintaa, jossa taistelijapari tiedustelee, iskee ja taistelee tilanteen niin vaatiessa. Vaikka kyse onkin räiskinnästä, pelkkää suoraviivaista tuhon sinfoniaa ei silti soitella. Etenemisreitit ovat useimmiten suhteellisen kapeita ja vihollisten toiminta käsikirjoitettua, mutta pelaajalla on yleensä ainakin teoreettinen mahdollisuus valita toimintatapansa. Tosin usein tässä on enemmänkin kyse asevalinnoista käytetäänkö sarjatuliaseita vai äänenvaimennettua tarkkuuskivääriä? Melua vai hiipimistä? Lisäksi tarinan kulkuun on rakennettu hieman dynaamisuutta siten, että pelaaja voi välillä valita suoritettavan tehtävän ja joskus palata takaisin vanhallekin kartalle.
Verkossa sen salaisuus
Bravon tapaan jännittävin ominaisuus lienee jälleen verkkopeli. Bravossahan sota sujui internetissäkin hämmästyttävän sulavasti 16 pelaajan kera, joten luultavasti meininki on nytkin sama. Euroversion palvelimet vain eivät olleet arvostelua tehtäessä vielä päällä, joten käytännön testaaminen jäi pakosta väliin. Mutta tuskinpa Bravo 2 jää tässä edeltäjäänsä huonommaksi, etenkin kun pelissä on muun muassa uusia pelimuotoja. Olihan Bravokin varmaan ainoa oikeasti verkossa aktiivisesti pelattu PSP-peli. Lisäksi tekijöiden mukaan myös lähiverkkopeleihin saa täydet 16 pelaajaa, ja peli osaa jakaa moninpelattavan verkkopelidemon langattomasti muille konsoleille.
Fireteam Bravo 2 onkin täyttä tavaraa. Siinä on sisältöä ja toiminnallisuutta enemmän kuin taskuräiskinnältä osasi odottaakaan. Pelissä on paljon pieniä parannuksia, mutta ei tätä silti itsekseen loputtomiin jaksa. Rahalleen saakin parhaimman vastineen, kun hyödyntää myös ilmaista verkkopeliä.