Sony näyttää löytäneen lypsylehmänsä. Kuten Nintendo julkaisee uuden Marion tasaisin väliajoin, saa SOCOM päivityksensä miltei vuosittain. Valitettavasti uusin osa on lattea ja hävittää viimeisetkin taktiset elementit merijalkaväen arjesta.
Jos etsitään konfliktia, se on helpointa löytää idästä. Pelit elävät vieläkin siinä uskossa, ettei kylmä sota päättynyt koskaan. Tälläkin kertaa joukko kirkasotsaisia sotilaita lähtee pelastamaan maailmaa venäjää vääntäviltä terroristeilta. Kampanja sijoittuu kuvitteelliseen Koratviaan, jonka nimi ei juurikaan jätä tapahtumapaikkoja mielikuvituksen varaan. Tarina on lähinnä tekosyy juoksuttaa pelaajaa tylsänharmaissa putkimaisissa kentissä, vaikka välinäytökset ja ääninäyttely ovatkin kelvollisen oloisia.
Ei uutta auringon alla
Sotapeli ei kuitenkaan yhtä tarinaa kaipaa. Valitettavasti SOCOM on päättänyt tyhmentää itseään, ja taktiset elementit ovat poissa. Terroristien alokasleiriä on todennäköisesti vetänyt jonkinlainen taivaanrannan maalari, sillä he eivät juurikaan ymmärrä suojan merkitystä. Viholliset tyytyvät yleensä patsastelemaan avoimessa maastossa elävinä maalitauluina. Tavoitteet suoritetaan juoksemalla putkimaisissa kentissä eteenpäin ja ampumalla, paitsi joskus harvoin, kun peli kehottaa pysymään piilossa. Mukana oleva yhteistyökampanja tukee neljää pelaajaa. Vaikka kavereiden kanssa pelaaminen onkin mukavampaa, tekee co-op-moodi helposta pelistä vielä helpomman.
Verkossa pelattava peli on sen sijaan toimiva kuten aina. Kartat ovat yksipelistä tuttuja, mutta 16 hengen tiimien temmeltäessä niillä asiat muuttuvat heti mielenkiintoisiksi. Viivettä ei havaittu yhdessäkään ottelussa ja seuranhaku on oivallista. Fireteam Bravo 3 tekee edelleen hyvin sen, minkä SOCOM osaa eli moninpelin. Sarja ei ole kuitenkaan uusiutunut millään tavalla. Se on sama kuin ennenkin, hyvässä ja pahassa. Fanit luultavasti pitävät tästäkin osasta, mutta muiden on hyvä harkita ostoa kaksi kertaa.