Segan lippulaivana toiminut sininen siili on seikkaillut surkeissa tuotoksissa lähivuosina, mutta Sonic Colours muuttaa suunnan totaalisesti.
Vauhti on jälleen melkoinen, kun siili painelee läpi Dr. Eggmanin ansoja täynnä olevan huvipuiston. Ollaan tuntemattomalla planeetalla, ja wisp-olentoja pitäisi pelastaa. Juoni on silkkaa huttua ja Sonicin ääninäyttelijänä toimiva jannu turpaanvedettävää lajia, mutta se ei menoa haittaa.
Peli on omalaatuinen sekoitus eräänlaista raiteilla ajeltavaa flipperiä ja perinteisempää tasohyppelyä. Tasohyppelyosuudet ovat pelin vaihtelevinta antia: välillä ne toimivat mahtavasti, kun pääsee käyttämään hyväkseen wisp-olennoilta saatuja erikoiskykyjä, kuten leijumista. Välillä taas hermo menee pahasti äkkikuolemakohdissa, joita on pelissä liikaa.
Kaiken kaikkiaan erikoiskykyjä on kahdeksan erilaista, ja ne tuovat sopivaa vaihtelua seikkailuun. Esimerkiksi keltaiset wispit antavat Sonicille mahdollisuuden porautua maan läpi, kun taas sinisestä Sonic muuttuu eräänlaiseksi lasersäteeksi.
Parhaimmillaan peli on silti Sonicin viilettäessä huimaavaa vauhtia eteenpäin esimerkiksi avaruudessa: maisema maiseman perään avautuu eteen, ja välillä siili muuttuu hypyn jälkeen pikkuruiseksi pisteeksi horisontissa. Sen jälkeen kamera nappaa taas siilistä kiinni ja valtava juokseminen, väistely ja hyppeleminen jatkuu. Sonic Colours on paras Sonic-peli sitten, noh, niiden ensimmäisten. Tervetuloa takaisin.