Tuttujen tasohyppelysankarien siirtäminen vauhdikkaisiin kilpa-ajopeleihin ei ole ihan uusi idea. Mario Kartit ovat riemastuttaneet pelikansaa jo SNES-ajoista lähtien, ja uudemmista tuttavuuksista voisi mainita Jak & Daxter -hahmojen tähdittämän Jak X:n. Myös Segan takuusankari, huippunopea Sonic-siili on saanut kilpa-ajoista osansa. Sonic R ja Sonic Drift olivat tosin pelejä, jotka on parempi jättää unholaan.
Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt Sega marssittaa Sonic Riders -pelissään Sonicin, Amyn, Tailsin ja monia muita Sonic-universumin hahmoja kisailemaan Extreme Gear -nimisillä vempeleillä. Hämärän nimen taakse piiloutuu kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ilmalauta, jolla tosin taattuun Sonic-tyyliin päästään ihan kohtuullisiin vauhteihin. Lautailuteemasta johtuen yleisfiilis on huomattavasti lähempänä SSX-tyylistä hieman epärealistisempaa lumilautailua kuin Mario Kart -tyylistä kilpa-ajoa.
Vaikutteita on otettu monista peleistä. Yleinen pelimekaniikka onkin mielenkiintoinen yhdistelmä SSX:ää ja legendaarista F-Zeroa. Kontrollit, mahdolliset temput ja esimerkiksi oikeaoppiset laskeutumiset tuovat mieleen painovoimaa uhmaavan lumilautailun. F-Zerosta on ammennettu erityisesti rajallisen polttoaineen käyttäminen hetkellisen pikakiihdytykseen sekä samaisen polttoaineen tankkaaminen varikkoalueilla. Löpön loppuessa kisailijoiden on suunnattava täydennyspisteelle tai sorruttava huomattavasti hitaampaan jalkapatikkaan.
Kovaa peliä
Erilaisia pelimuotoja on tarjolla kohtuullisesti, tavanomaisista kilpa-ajoista väkisin väännetyn tarinan ja surkean ääninäyttelyn täydentämään tarinapeliin. Kisoista kerätyillä kolikoilla voi avata pelin piilotettua sisältöä, kuten uusia kilpailijoita ja lautoja. Kisailijat ja näiden kulkupelit omaavat erilaisia ominaisuuksia ja mahdollistavat esimerkiksi vaihtoehtoisia kulkureittejä. Vahvat hahmot pystyvät murskaamaan tielleen tulevat esteet, ja lentokykyiset taas pysyvät pidempään ilmassa. Tietokonetta vastaan käytävien kisojen lisäksi tarjolla on neljän pelaajan moninpeli samalla koneella. Netin kautta pelattavaa moninpeliä ei mukaan ole vaivauduttu laittamaan.
Sääli, sillä omimmillaan Sonic Riders on moninpelinä. Nopeimpien kisailijoiden vauhtia voi hyväksikäyttää näiden jälkeensä jättämien tuuliputkien avulla. Onnistunut osuma putkeen tuplaa perään lähteneen ajokin vauhdin, kun taas epäonnistuneeseen yritykseen matka tyssää suorilta. Kovimmat kikkailijat voivat vielä kerätä lisäpisteitä tuuliputkissa half pipe -tyylisillä tempuilla.
Teknisesti homma on tökerösti animoituja ja ääninäyteltyjä välianimaatioita lukuun ottamatta kunnossa. Peli rullaa sulavasti eikä hyydy tiukoissakaan paikoissa, grafiikka on mukiinmenevää ja kontrollit asianmukaisesti toteutettu. Ohjaamista tosin vaikeuttaa se, että kentät ovat usein niin täynnä ylimääräistä sälää ja kikkailtavaa, ettei varsinaiseen kisaan pysty keskittymään kunnolla.
Moninpelattavana kilpa-ajona Sonic Riders ei ole ollenkaan huonosti toteutettu, ja Sonic-kisailuista se on ehdottomasti paras. Peli on vauhdikas, riittävän hyvännäköinen ja sulava. Sen ideat ovat pääosin lainattuja, mutta yhdistelmä toimii pääpiirteittäin. Joidenkin makuun ylimääräistä kikkailua voi kyllä olla hieman liikaa. Aika pitkälle ostopäätöksen kannattavuus riippuu myös siitä, minkälaisia laitteita konehuoneesta löytyy. Xboxilla ja PS2:lla tämän tyyppisiä pelejä ei ole liiaksi asti muutenkaan, GameCuben omistajilla sen sijaan on jo ennestään kissanpäivät Mario Kart Double Dashin ja F-Zero GX:n kanssa. Paljon on kiinni myös siitä, kiinnostaako kisailu Sonic-hahmoilla ylipäätänsä. Jos vastaus on kyllä, päätös on aika helppo.