Sonic the Hedgehog (xbox 360)

Sonic the Hedgehog on yksi Xbox 360:n ala-arvoisimpia esityksiä.

14.9.2011 21:38

Supernopea Sonic-siili saapuu jälleen viihdyttämään pelaajia, tällä kertaa uuden sukupolven konsoleilla. Valitettavasti ensimmäisistä sekunneista lähtien on selvää, että jokin on pielessä. Kovimmilla Sonic-faneilla on edessään piinallinen lukuhetki.

Minä olen munamies

Kaikki alkaa, kun tunnettu tohtori Eggman saapuu Soleannan kaupunkiin pahat mielessään. Tohtori aikoo varastaa prinsessa Elenan todella voimakkaan smaragdin. Hyökkäyksen aikana Eggmanin joukot kaappaavat prinsessan. Tässä vaiheessa Sonic ja kumppanit astuvat kehiin estääkseen tohtorin maailmanvaltausyrityksen ja pelastaakseen prinsessan.
Sinisen siilin tiimiin kuuluvat jo ennestään tutut Tails-kettu ja Shadow sekä uusi hahmo Silver. Jokaisella hahmolla on omat erikoisominaisuutensa: Sonic on huippunopea, Shadow käyttää ajoneuvoja, Tails osaa lentää ja Silver korvaa hitauttaan levitointikyvyillään. Hahmoilla on tietty osuus pelin juonessa.

Tarina etenee suorittamalla pieniä tehtäviä kaupungin asukkaiden hyväksi. Soleanna toimii myös eräänlaisena keskuksena: se sisältää portteja toimintatasoihin, jotka koostuvat perinteisestä ja nopeasta Sonic-meiningistä.

Karu totuus

Kaikki tähän mennessä kerrottu voi kuulostaa helpottavan hyvältä alun manailuun verrattuna. Pelin tekninen surkeus paljastuu kuitenkin varsin nopeasti. Audiovisuaalisesti Sonicin uusi tuleminen on kenties Xbox 360:n heikointa tarjontaa. Pelin harvinaisen yksinkertaisesta ulkoasusta huolimatta ruudunpäivitys takkuilee usein ja varjot piirtyvät viiveellä.
Ääninäyttelijätkään eivät vakuuta tehtävissään. Suurin osa hahmoista alkaa ärsyttää muutaman repliikin jälkeen. Onneksi äänessä ovat kuitenkin vain tärkeimmät henkilöt. Kaupungin asukkaat kommunikoivat tekstin lisäksi muun muassa Zeldasta tutuilla äännähdyksillä.

Sen lisäksi, että peli näyttää vanhentuneelta ja keskeneräiseltä, pelaaminen tuntuu erittäin hankalalta. Kontrollit on onnistuttu sössimään niin pahasti, että monissa tapauksissa kuoleman voi laskea hyvällä omallatunnolla niiden piikkiin. Hahmojen ohjaaminen on epätarkkaa, ja esimerkiksi hypyt päätyvät ärsyttävän usein veteen tai rotkoihin.

Huonosti toteutettu kamera on toinen pääsyy järjettömiin epäonnistumisiin. Välillä kuvakulma pomppaa yllättävästi hahmon eteen, jolloin pelaaja ei pysty ennakoimaan tulevaa. Pelin vaatima reaktionopeus muodostuu ongelmaksi liian usein. Myös kameran manuaalisesta säätämisestä on tehty ärsyttävän vaikeaa. Kone muuttaa kuvakulmaa niin mielivaltaisesti, että säätäminen turhauttaa säännöllisyydellään.

Takaisin klassikkojen pariin

Soleannassa suoritettavat tehtävät ovat pitkälti juoksupoikatoimituksia paikasta A paikkaan B. Kaupunkiosuudet tuntuvat tylsiltä, joten odotukset kohdistuvat tarinaa tukeviin toimintatasoihin. Niissä päästään lähemmäs vuosien takaista Sonic-tunnelmaa. Parhaimmillaan vauhdikkaat osiot tarjoavat erinomaista peliviihdettä. Nauttimisesta voidaan kuitenkin puhua vasta silloin, kun pelaaja läpäisee yksittäisiä osioita törmäilemättä esteisiin.
Nämä nopeat tasot ovat pelin paras puoli. Niiden satunnainen onnistuminen ei kuitenkaan riitä pelastamaan kokonaisuutta. Surkea audiovisuaalinen toteutus, järkyttävän huonot kontrollit, epälooginen kamera ja tylsä toiminnan jaottelu eivät jätä mitään toivoa.

Sonic the Hedgehog on yksi Xbox 360:n ala-arvoisimpia esityksiä. Parempi vaihtoehto olisi esimerkiksi hankkia alkuperäinen peli Wiin Virtual Consolen kautta. Näyttää siltä, ettei Sonicia olisi koskaan kannattanut päästää näin kauas juuriltaan.

Ystävien apuri

Sonic on auttanut vuosien aikana montaa tuttua ja tuntematonta. Alkuperäisessä, vuonna 1991 ilmestyneessä Sonic the Hedgohogissa tohtori Robotnik, joka tunnetaan nykyisin myös Eggmanina, kaappasi Sonicin eläinystäviä. Vuonna 2001 nähdyssä Sonic Adventure 2:ssa siili päätyi auttamaan itse Yhdysvaltain presidenttiä. Uusimmassa pelissä avun tarpeessa on arkkivihollisen kaappaama prinsessa Elena.

4/10
Lisää luettavaa