Soul Calibur IV

Kyseessä ei ole mikään Mortal Kombat wannabe.

14.9.2011 22:18

Ylittäen historian, ja maailman, tarina sieluista ja miekoista kerrotaan ikuisesti uudelleen.

Sielu palaa edelleen, mutta ei poroksi – Soul Calibur IV: Uusi Toivo on täällä. Myönnetään, lisäilin nimeen omiani. Neljäs on kuitenkin kolmannen osan erikoisen bugin jälkeen kuin aloitus tyhjältä pöydältä, ja kas kummaa, pieni aasinsilta Star Warsiin toimii. Tällä kertaa todella käydään myös tähtien tuolla puolen.

Kohtalon tähden alla

Soul Caliburin fiilikseen on aina kuulunut olennaisena osana japanilaistyylinen mahtipontisuus, täydellinen tyylitiedottomuus ja silmät ulos kuopista poksauttava ulkoasu, eikä näitä tärkeitä aineksia ole unohdettu neljännestäkään reseptistä. Sanavalmis kuuluttaja heittää taatusti yli hilseen menevää korkealentoista läppää, mutta mieleenpainuvia lausahduksia ei ole ihan entiseen tapaan.

Taistelijat ja taustat ovat täynnä yksityiskohtia. Mitsurugin panssarissa on lovia ja naarmuja, joita voi odottaa näkevänsä parkkiintuneella samurailla. Jokaisella hahmolla on omat erityispiirteensä ja taisteluanimaationsa. Kentät ovat edelleen vain neliöitä ilman korkeuseroja, mutta tällä kertaa laajempia, ja silmäkarkkia riittää – virtahevot piehtaroivat vedessä, revontulet loimuavat ja tähtiristeilijät sotivat avaruudessa.

Pelimuodoista paluun tekevät tarinatila, arcade ja harjoittelutila, ja lisäksi uutuutena on Kadonneiden sielujen torni, jossa taistellaan tietä ylös- tai alaspäin kerros kerrokselta. Alaspäin mennään niin pitkälle kuin taidot riittävät, ylöspäin edettäessä tallennetaan kerroksien välissä. Idea on toimiva, mutta on hassua puhua kerroksista ja tornista, kun kyseessä ovat samat kentät, joissa nahistellaan muutenkin. Lisämielenkiintoa tuovat haasteet, joita suorittamalla saa palkintoja. Avattavista haasteista annetaan vinkki matsin alussa.

Tarinat ovat tasoltaan yhtä turhaa tauhkaa kuin aina ennenkin, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Valikoissa ei missään näy, mitkä tarinat on menty läpi. Arcade on tietysti kolikkopeliluolista tuttu pelimuoto, jossa mätkitään kahdeksan ottelun jälkeen voittoon parhaalla mahdollisella ajalla. Nyt ei vain tarvitse tunkea killinkejä sisään, jos häviää.

Miekka janoaa totuutta

Neljännessä osassa on liuta pelattavuuteen vaikuttavia uudistuksia. Kadonneiden sielujen tornin useimmissa kerroksissa, ja joskus myös tarinatilassa, päihitetään vihuja uudessa Active Matching tilassa. Kummallakin puolella on useita taistelijoita, mutta taistelu tapahtuu yksi kerrallaan ja muut odottavat vuoroaan ruudun ulkopuolella.

Käytössä olevaa taistelijaa voi vaihtaa lennossa koska tahansa. Ruudun ulkopuolella olevat hahmot nuolevat sillä välin haavojaan, joten vaihtaminen myös kannattaa. Erittäin hauskaa on tehdä vaihto juuri sopivasti kentän reunalla ja lyödä seuraavan taistelijan kovimmalla iskulla haastaja alas.

Merkittävin uudistus on Soul Cage mittari, joka täyttyy pelaajan hyökkäyksistä ja tyhjenee, kun pelaaja torjuu vastustajan hyökkäyksiä. Mittarista kannattaa pitää huolta, sillä jos se laskee pohjalukemiin, vihollinen voi tehdä Armor Break iskun, joka pamauttaa osan hahmon panssarista tuhannen päreiksi.

Toinen tilaisuus antaa mahdollisuuden tehdä fanien keskuudessa epäilyksiä herättäneen Critical Finish lopetusliikkeen, jonka jälkeen vastustaja ei enää nouse. Tarkoitus on rangaista liikaa kyttääviä ja torjuvia pelaajia, joten kyseessä ei ole mikään Mortal Kombat wannabe.

Useamman matsin jälkeen huomaa, että uudistukset jäävät yksinpelissä ja satunnaisempien mätkijöiden matseissa helposti pimentoon, jos niitä ei aktiivisesti hae. Sarjan veteraanien koitoksissa niillä on epäilemättä selvästi enemmän merkitystä.

Onnistuneita muutoksia on useita, mutta pinnan alla on tuttu mekaniikka hyvällä hahmotasapainolla, aseilla ja liikevalikoimalla. Mikä ilahduttavinta, aloittelijaa ei lyödä kuin vierasta sikaa (ei ainakaan kirjaimellisesti), vaan mätkinnästä voi nauttia myös täysi keltanokka.

Vaikeaa nähdä pimeää puolta on

Katso ja ihmettele, sillä miekkasankarit kohtaavat Star Warsin jedit ja sithit. Xbox 360 versiossa on konsolin teemavärityksen mukaisesti jedimestari Yoda ja PlayStation 3:lla vastaavasti mustanpuhuva sithin lordi Darth Vader. Kummallakin konsolilla on lisäksi Vaderin vielä suhteellisen tuntematon oppipoika Starkiller, joka on pääosassa tulevassa Star Wars: The Force Unleashed pelissä.

Galaksin kunkuilla on oma Voima-mittarinsa. Se täyttyy hyökkäyksistä ja sen avulla voi tehdä Voimaan perustuvia liikkeitä. Yoda tekee lennokkaita ilmahyökkäyksiä pyörien kuin väkkärä, mutta oppipoika on hillitympi ja tyytyy paiskomiseen ja hetkelliseen näkymättömyyteen. Ei hätää, näkymättömyys ei ole niin tehokas liike, että sitä käytettäisiin yhtä useasti kuin teleporttausta Hayabusalla Dead or Alive 4:ssä. Voima-hyökkäykset eivät muutenkaan anna merkittävää etua.

Yoda muistuttaa taistelutyyliltään Takia, mutta on luonnollisesti kaikista hahmoista pienikokoisin. Pienestä koosta on hyötyä erityisesti korstoja vastaan, mutta normaalissakin taistelussa se tuo hieman etua – Yodaan eivät osu heitot tai yläiskut. Yodalla ei liikuta kuin hyppimällä, mikä näyttää joskus koomiselta. Oppipoika on erittäin vaikuttava sith, jolla on erikoinen tapa pitää valomiekkaa tavallaan väärinpäin selkänsä takana.

Star Wars fanina myönnän, että tuttujen hahmojen mukanaolo lisäsi kiinnostustani peliä kohtaan, joten Namco Bandai onnistui tempullaan saamaan ainakin yhden pelaajan puolelleen.

Legenda ei koskaan kuole

Tähtiveikkojen lisäksi on viisi bonushahmoa ja kaksi täysin uutta hahmoa. Naisritari Hildeä tärkeämpi on pelin viimeinen vastus Algol. Hahmosuunnittelija Hideo Yoshien mukaan Algol on sarjan voimakkain taistelija, mitä ei ole vaikea uskoa. Pääjehu käyttää ottelussa sarjan legendaarisia Soul Calibur- ja Soul Edge miekkoja, osaa teleportata ja ampua leijuvia ammuksia. Selvästi vaarallinen mies osaavan pelaajan käsissä.

Muutoin galleriassa ovat kaikki vanhat tutut paitsi Hwang ja Li Long. Lisäksi hahmoeditorilla voi luoda oman taistelijansa, mutta uniikista tuotoksesta ei ole kysymys, sillä hahmo tehdään jo olemassa olevia hahmoja muokkaamalla.

Valmiita hahmoja voi myös muokata esimerkiksi ostamalla heille tehokkaamman aseen, valitsemalla uudet taidot tai laittamalla entistä mauttomamman asusteen. Valmiiden hahmojen vartaloa ja taistelutyyliä ei voi kuitenkaan muuttaa, mikä häiritsee korkeintaan niitä, jotka haluavat pienentää Ivyn runsasta rintavarustusta.

Avasin kaikki hahmot yhtä lukuun ottamatta, joka on valikossa oppipojan ja Yodan vieressä. Veikkaisin, että kyseessä on Darth Vader, jonka voi ladata myöhemmin Liven kauppapaikalta.

Soul Calibur IV on adrenaliinipitoinen ja rennon hauska mätkintäspektaakkeli. Se säilyttää sarjalle omaleimaisen eeppisen asenteen ja lisää löylytykseen uusia vivahteita, joista ilahduttavimmat ovat vierailevat tähdet galaksin laitamilta, kyttäämisen väheneminen ja Kadonneiden sielujen torni. Menoa vaivaa vain yllätyksettömyys, jota verkossa mättäminen toivottavasti lieventää.

Hupaisa ajatus tai ei, Project Soulilla olisi kyllä rahkeita kehittää laadukasta jatkoa Masters of Teräskädelle.

Sampoa takomassa

Soul Calibur oli aikoinaan niin suuri menestys, että pitkän linjan Hong Kong elokuvien tuottaja Sammo Hung suunnitteli siitä rainaa vuonna 2001. Soul Calibur: Endgamea olisi tähdittänyt Jackie Chan ja budjetti oli 50 miljoonaa dollaria. Epävirallisten lähteiden mukaan Chanilla ei kuitenkaan ollut aikaa, joten Hung myi projektin amerikkalaisille.

Lopulta oikeudet ovat päätyneet Warren Ziden Anthem Picturesille. Elokuvan sivuilla ei ole julkaistu uutta materiaalia yli kahteen vuoteen, eikä Namco Bandai ole kommentoinut elokuvan tilannetta millään lailla.

8/10
Lisää luettavaa