Hiottu timantti
Kulttisarja South Parkin räävitön huumori palaa taas pelimuodossa parin vuoden tauon jälkeen. Yllätyshitiksi muodostuneen South Park: The Stick of Truthin seuraaja jatkaa tutuilla linjoilla, mutta tällä kertaa kyseessä on vain kaikin puolin parempi roolipeli.
Tarinallisesti South Park: The Fractured But Whole on suoraa jatkoa edeltäjälleen. Kylän lasten fantasialeikit saavat yhtäkkisen päätöksen, kun kylässä käynnistyy rikosaalto. Joku pirulainen varastelee southparkilaisten kissoja, ja ongelman voivat ratkaista vain supersankarit. Niinpä Coon ja ystävät alkavat selvittää pulmaa sadan dollarin palkkion, maineen ja kunnian sekä tietysti kilpailevan supersankarijoukon päihittämisen nimissä. Netflix-sarjoja ja elokuvaoikeuksia kun ei kuitenkaan ole tarjolla ihan jokaiselle supersankarijoukkiolle.
South Parkin luojien Matt Stonen ja Trey Parkerin käsikirjoittama tarina on ehtaa South Parkia. The Fractured But Wholen tarinassa ja sen sivujuonteissa revitään huumoria niin rasismista, poliisiväkivallasta kuin seksuaalisuudestakin. Huumori puree parhaiten yhteiskuntakritiikkinsä vuoksi. Vaikka pelin pidemmän kehityskaaren vuoksi vitsit eivät ole ihan niin ajankohtaisia kuin sarjan tapahtumat, ovat pääteemat edelleen purevia etenkin pohjoisamerikkalaisen kulttuurin kontekstissa.
Hahmonluonnissa valittava ihonväri määrittelee vaikeustason: mitä tummempi iho, sitä vähemmän pelaaja saa rahaa. Koulukuraattori Mackey taas painiskelee hahmon sukupuoli-identiteettivalintojen kanssa ja muistuttaa, että sukupuoltaan voi muuttaa milloin vain käymällä juttelemassa asiasta. South Park tekee häikäilemättä pilaa herkistä aiheista mutta jättää tilaa katsojan – tässä tapauksessa pelaajan – omalle tulkinnalle asian laidasta.
South Park: The Fractured But Wholen uudistetun taistelujärjestelmän myötä taistelut ovat aiempaa monipuolisempia. Peli on kuitenkin liian helppo, sillä jopa vaikeimmalla vaikeustasolla taistelut ovat poikkeuksetta melkein läpihuutojuttuja. Pelillä on toki mittaa parisenkymmentä tuntia jo nykyisellään, mutta jäin kaipaamaan taisteluihin hieman enemmän haastetta. Viholliskohtaamisten parasta antia ovat erikoishaasteet. Nämä eräänlaiset pomotaistelut tuovat kaivattua vaihtelua toimintaan erilaisilla tavoitteilla, jotka eivät koostu vain vihollisten mätkimisestä.
Perustoiminta on kuitenkin uuden hahmojärjestelmän ansiosta paljon mielekkäämpää. Pelihahmolle saa valita pelin edetessä useammankin hahmoluokan, joiden valikoimasta voi napsia itselleen mieleiset neljä liikettä taisteluissa käytettäväksi. Toki hahmosta tulee helposti ylivertainen jokapaikanhöylä, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden kokeilla erilaisia liikevaihtoehtoja.
”Hahmonluonnissa valittava ihonväri määrittelee vaikeustason: mitä tummempi iho, sitä vähemmän pelaaja saa rahaa.”
Hahmonkehitys ei rajoitu vain taistelutaitoihin, vaan pelin varrella omaa hahmoaan pystyy määrittelemään niin sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisen taustan, ihonvärin ja uskonnon mukaan. South Park -tapaan valinnat vedetään reilusti normien yli, vaikka valinnoilla ei varsinaisesti pelillistä merkitystä olekaan. Ja kuten kaikesta muustakin, myös pelaajan valinnoista väännetään vitsiä dialogissa.
Merkittävä osa South Park: The Fractured But Wholen kiinnostavuudesta perustuu pelimaailmaan, joka on samaan aikaan valtavan viehättävä ja raadollinen. Arkisista esineistä väännetyt voimaesineet ja varusteet sekä kadonneen kissan etsiminen palkkion toivossa ovat uskottavia lasten leikkejä. Samaan aikaan hahmot kohtaavat kuitenkin prostituutiota, brutaalia väkivaltaa, rikkinäisiä perheitä ja kaikenlaista täysin sopimatonta. Lapsellisen viattomuuden yhdisteleminen tosielämän raadollisimpiin elementteihin johtaa hulvattomiin kontrasteihin, joissa on taustalla myös ihan oikeita opetuksia, vaikka niitä ei hierotakaan väkisin naamalle.
Tyylillisesti South Park: The Fractured But Whole näyttää ihan aidolta South Park -jaksolta, kuten asiaan kuuluukin. Paperianimaatiota jäljittelevää tyyliä täydennetään taistelutehosteilla sekä muista animaatiotyyleistä kieli poskessa lainatuilla tekniikoilla. South Parkin kaupunki on pitkälti tuttu edellisestä pelistä, mutta gentrifikaation ja muiden sarjassa tapahtuneiden muutosten myötä pelissä päästään tutustumaan myös uusiin paikkoihin.
Obsidian Entertainmentin kehittämä The Stick of Truth oli hiomaton timantti, jonka särmät ovat saaneet kyytiä Ubisoft San Franciscon työstämässä jatko-osassa. South Park: The Fractured But Whole on teknisesti sulavampi peli, jonka käyttöliittymä ja pelimekanismit ovat kypsyneet huomattavasti. Peli ei ole enää kokoelma South Park -tarinan päälle liimattuja pelillisiä elementtejä ja hätäisiä viittauksia animaatiosarjan historiaan, vaikka tosifaneille riittääkin tunnistettavaa yllin kyllin. Hahmonkehitys, taistelumekanismit ja sivutehtävät ovat yksiselitteisesti laadukkaampia kuin edellisessä pelissä.
South Park: The Fractured But Whole olisi toimiva roolipeli myös ilman South Park -puitteita. Tästä huolimatta pelistä nauttiminen edellyttää, että South Parkin huumori uppoaa. Mikäli siitä pitää, on The Fractured But Wholessa tarjolla parinkin jakson verran South Parkia hyvän pelin puitteissa.