Klaustrofobista avaruustaktikointia
Games Workshopin Space Hulk on lautapelaamisen todellisia legendoja. Klassikkopelissä ihmiskunnan valiosotilaat taistelevat geneettisiä sotakoneita vastaan avaruushylkyjen pimeillä käytävillä. Peli on armoton, addiktiivinen ja ajaton. Siitä on yritetty vuosien varrella tehtailla useita videopeliversioita, mutta yleensä aika kehnolla menestyksellä. Tärppäisikö tällä kertaa?
Space Hulk: Tactics on hyvin perinteinen versio Space Hulkista. Tavoitepohjaisissa tehtävissä ihmispelaaja yrittää tehdä milloin mitäkin, kuten kuljettaa esineitä maalialueelle, saada tietyn määrän sotilaita hengissä perille tai puolustaa kriittistä risteystä. Muukalaispelaaja taas pyrkii parhaan kykynsä mukaan pissimään tämän muroihin.
Space Hulkin suuri viehätys on aina ollut se, että kummallakin osapuolella pelataan niin eri tavoilla. Ihmispelaajalla on aina tietty määrä sotilaita käytössään, ja kun yksi kuolee, tämä myös pysyy kuolleena. Genestealer-pelaaja puolestaan saa joka vuorolla käyttöönsä lisää liikesensorin täpliä edustavia pelimerkkejä, jotka voivat sisältää nollasta kolmeen avaruushirmua – eikä ihmispelaaja tiedä sisältöä, ennen kuin saa niihin näköyhteyden.
Paine kasvaa, kun tutkakontaktit hiipivät koko ajan lähemmäs ja vaanivat kulmien takana odottaen, että hitaasti liikkuvat ja hyvin rajallisilla toimintapisteillä varustetut terminaattorit tulevat iskuetäisyydelle. Edetä ei uskaltaisi, mutta paikalleenkaan ei voi jäädä, koska silloin muukalaiset pääsevät saartamaan ihmiset.
Ihmiset pystyvät tuliaseillaan harventamaan muukalaislaumoja kauempaa, genestealerit taas ovat murhaavia lähitaistelijoita. Nämä törkeän yksinkertaiset kuvaukset jättävät pois suuren osan pelin strategiasta, mutta valitettavasti hehkutukseen ei nyt ole noin viittä aukeamaa. Space Hulk on syystäkin lautapelien klassikko. Olen itse pelannut sitä yli 20 vuotta ja se on yhä suuria suosikkejani.
Yllä olevat kehut pätevät myös Space Hulk: Tacticsiin, sillä se on lautapelille hyvin uskollinen. Mukana on muutamia uudistuksia ja muutoksia, kuten jokaisella vuorolla arvottavat kortit, joita pelaamalla saa omalle puolelleen pieniä etuja. Kortit ovat mainio lisuke, sillä ne on tasapainotettu sopivan hyvin: niillä ei yksinään voita peliä, mutta hyvin käytettynä niistä on iso apu.
Pelata voi joko yksittäisissä tehtävissä tekoälyä tai toista ihmistä vastaan tai kummankin osapuolen omissa kampanjoissa. Kampanjoiden tavoitteet ovat monipuolisia, ja joukot keräävät pelatessa kokemusta. Käytössä olevat kortit paranevat, mariinit saavat parempaa aseistusta, ja genestealereita muistetaan uusilla geneettisillä mutaatioilla, jotka tuovat peliin taas lisäväriä.
Suurin valituksen aihe kohdistuu tekoälyyn, joka on välillä turhan passiivinen ja toisinaan suorastaan aivokuollut. Genestealerit on helppo jallittaa piileskelemään kulmien takana loputtomiin, kun taas muukalaisten riveissä voitin muutamia pelejä, koska kaikki mariinit kävelivät yksi toisensa jälkeen itse liekinheittimellä sytyttämäänsä tulipaloon.
Paras tapa pelata on siis toista ihmistä vastaan, mutta niinhän se on aina ollut. Mukana on myös pienoisia bugeja, joita kehitystiimi toivottavasti liiskailee pikavauhtia. Kyseessä on nimittäin oikein toimiva versio klassisesta lautapelistä, jolla on potentiaalia olla suorastaan erinomainen.
Space Hulk: Tactics on vihdoin se versio rakkaasta lautapelistä, jota olen odottanut vuosien ajan, kunhan pahimmat bugit vain korjataan ensin.