Areenaräiskintää avaruudessa
Ubisoft Montpellierin Space Junkies hakee perinteistä areenaräiskintäfiilistä virtuaalitodellisuudessa. Studion VR-debyytissä rikotaan alustarajoja ja räiskitään painovoimattomassa tilassa.
Modernista formaatistaan huolimatta Space Junkies on pelillisesti lähempänä vuosituhannen vaihteen räiskintäpelejä kuin 2010-luvun lopun toimintaa. Areenaräiskinnässä on samaa henkistä perintöä kuin Quakeissa ja Unrealeissa, vaikka mausteeksi onkin lisätty virtuaalitodellisuuden ohella myös muita nykyaikaisia elementtejä.
Space Junkies keskittyy puhtaasti verkkotoimintaan, eli tarjolla ei ole lyhyiden opastustehtävien jälkeen lainkaan yksinpelisisältöä. Verkkoareenoille mahtuu enimmillään neljä pelaajaa, joten toiminnan mittakaava on rajallinen. Pelin kartatkin on toki suunniteltu tätä silmällä pitäen, eli taisteluita ei yleisesti ottaen tarvitse kauaa etsiä.
Pelimuotoja on tarjolla muutamia, mutta kaikkien perusperiaate on lähtökohtaisesti sama. Vastustaja tulisi päihittää kuolematta itse. Kahden pelaajan tiimimatsien ohella tarjolla on esimerkiksi kaikille avoin taistelu ja muistakin räiskinnöistä tuttu pelimuoto, jossa tappojen kertyessä käytössä oleva ase vaihtuu heikompaan. Pelaajien määrä rajoittaa pelimuotoja luonnostaan, mutta olisi ollut mukavaa saada tarjontaan hieman enemmän tiimipohjaisia otteluita.
Varsinainen räiskintä on tavallaan tutunoloista areenatoimintaa, vaikka painottoman tilan vuoksi taistelukentät ovat kauttaaltaan kolmiulotteisia areenoita. Pc-versiossa liikutaan sekä katsetta käännellen että ohjainten ohjauslevyjä tai analogisauvoja hyödyntäen. Toisella ohjaimella hallitaan liikettä sivusuunnassa sekä eteen ja taakse, toisella taas käännytään ja säädetään korkeutta. Tähtääminen taas tapahtuu liikeohjaimilla luontevasti asetta käännellen. Liikkumisesta sen sijaan on hankalaa saada otetta etenkin taistelun tuoksinassa, jossa yhteenotot tapaavat alkaa ja päättyä nopeasti.
Asevalikoimassa on kiitettävästi valinnanvaraa. Perinteisen oloisten pistoolien ja sarjatuliaseiden joukkoon mahtuvat myös olalle käännettävä sinko, kaksin käsin käytettävä ylitehokas plasmakivääri ja ritsan tapaan toimiva linko. Areenoilta kerättävien aseiden ohella pelaajat voivat itse säätää vakiovarustustaan. Olkapäistä vedettäviin varusteisiin kuuluvat esimerkiksi terveyspakkaus, suojakilpi ja energiamiekka. Toiminnan tiimellyksessä tapahtuu kuitenkin niin paljon, ettei varusteiden käyttöä juuri ehdi miettiä.
Space Junkies on näyttävä ja teknisesti vakuuttava peli, kuten Ubisoftin kokoiselta pelitalolta sopii odottaakin. Ulkoasu on viimeistelty, ja vaikka taistelukentät eivät olekaan erityisen mieleenpainuvia, ne tuntuvat huolellisesti tehdyiltä. Tietynlainen kohokohta on otteluiden aulatilana toimiva alue, jossa voi pelata kavereiden kanssa vaikkapa tyhjiökoripalloa taistelun alkamista odotellessa.
Kyseessä on toimiva verkkoräiskintä, jonka isoin puute on kömpelössä ohjaustuntumassa ja pelimuodoissa. Myös neljän pelaajan maksimimäärä tuntuu rajoittavalta tekijältä nykyaikaisten verkkopelien rinnalla. Vaikka Ubisoft lupaileekin päivityksiä pelisisältöön lähikuukausien aikana, taitavat peruspelin ongelmat jäädä edelleen Space Junkiesin rajoitteeksi.
Tasapaino hakusessa
Perinteisistä areenaräiskinnöistä poiketen Space Junkiesissa liikkuminen on varsin kankeaa, mikä tekee kohtaamisten väistelystä vaikeaa. Niinpä voiton vie usein ensin ampumaan ehtivä pelaaja. Hitaus lienee mukavuustekijä virtuaalitodellisuuspelissä, mutta vastapainoksi aseet voisivat olla kenties hieman vähemmän tehokkaita, etteivät tulitaistelut ehtisi päättyä ennen alkamistaan.