Valmistautukaa huitomaan!
Täysin uudenlaisena virtuaaliuhreilupelinä markkinoitu Sparc yhdistelee mielenkiintoisin tavoin kliseisiä scifielementtejä ja pallopelejä. Lopputuloksena on kutakuinkin squashin ja Tron-elokuvien kiekkopelin hybridi, jossa kaksi pelaajaa kerrallaan mittelee neonvalojen valaisemilla tunnelimaisilla kentillä.
Pelihahmot voivat liikkua ja puhua moninpeliareenoiden odotusauloissa vapaasti, ja myös kentällä olevat pelaajat näkevät sekä kuulevat kilpakumppaninsa pelin tuoksinassa. Kaikkien paikalla olevien pelaajien liikkeet mallinnetaan vyötäröstä ylöspäin oman pelihahmonsa kautta erittäin hyvin. Hahmojen liikkeet, vilkutukset, taputukset ja elkeet välittyvät hienosti, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan. Pelikentät, harjoittelualueet, valikot ja jopa aloittelijaa opastava ääninäyttelijä soveltuvat kaikki tyylillisesti futuristisen urheilulajin teemaan.
Sparc-otteluissa molemmilla pelaajilla on oma pelitilansa, jonka sisällä voi liikkua hieman. Liiketilan puitteissa on mahdollista väistellä ja kurotella sivuun. Ottelut kestävät perusmalliltaan kolme minuuttia, joten muutamat nopeat ottelut ehtii huhkia kiireisenkin aikataulun puitteissa.
Kullakin pelaajalla on oma pallonsa, joka ilmaantuu pelialueen etuosaan ladatussa tilassa. Ladattu pallo noukitaan Move-ohjaimen avulla käyttöön, jolloin palloa voi käyttää kertaluontoisena kilpenä vihollisen heittämää palloa vastaan. Tavoitteena on osua omalla pallolla vastustajan vartaloon tai vähintään tämän takana olevaan Strike-alueeseen. Strikeja keräämällä oma peliväline liikkuu nopeammin ja kasvaa isommaksi, joten osumien ja siten myös pisteiden todennäköisyys kasvaa reippaasti.
”Nopeat ottelut ehtii huhkia kiireisenkin aikataulun puitteissa.”
Erilaisia moninpelitiloja on kolme, joista vain Basic Brawl -peruspelimuoto veti illasta toiseen edes jonkin verran kanssakilpailijoita. Sääli vain, ettei säännöiltään haastavampaa Advanced Brawlia ja muuttuvilla kentillä maustettua Experimental-pelimuotoa tuntunut haluavan pelata kukaan muu kuin allekirjoittanut. Pelaajakatoa ei auta edes se, että pelejä järjestetään ristiin eri VR-alustojen välillä.
Sparcin suurin heikkous on pelien hitaasti kiihtyvä tempo. Ensimmäisten syöttöjen avulla vain täysi aloittelija voi onnistua saamaan osuman itseensä. Pallot ovat suurimman osan ajasta vain liian hitaita pistetehtailuun. Pelin vauhtia ja pallojen käyttäytymistä pitää hioa nopeampaan suuntaan, mikäli Sparcin pariin tahdotaan lisää pelaajia.
Myös puolustuspäässä on korjattavaa, sillä opin nopeasti miltei täysin varman hyökkäystaktiikan, jolla pisteitä saa liukuhihnalta. Ensin torjutaan vastustajan pallo takaisin ja viskataan oma peliväline vauhdilla matkaan ja kimpoamaan seinästä vastustajan pallokäden vastaiselle puolelle. Samanaikaisesti osuvat pallot tuovat osumia tehokkaasti, ja pian suurilukuisten tappioiden sijaan voitinkin selkeästi taidokkaampia pelaajia yhden tai kahden maalin erolla.
Sparc yhdistää hienosti Tron-elokuvien tyylistä virtuaaliurheilua ja kuntoilua, mutta hieman liian yksinkertaistettu pelattavuus ja peliseuran vähyys lannistavat lupaavan alun jälkeen.