Hämispelien ilmeisen hovihankkijan Treyarchin Spider-Man: Web of Shadowsissa on pääpahiksena Venom. Pelissä symbioottiarmeija yrittää änkeä ihmisten elintilaan New Yorkissa, ja kuten arvata saattaa, Hämähäkkimies joutuu selvittelemään asiaa.
Valitettavasti Hämis itsekin on vaihteeksi symbiootin vaikutuksen alaisena. Niinpä tietyissä kohdissa peliä pelaaja voi joko toimia tavalliseen sankarin tapaan – tai valita ilkeämmän symbioottiratkaisun.
Ilmassa on hyvä olla
Jo Spider-Man 2:lla Treyarch osoitti osaavansa mallintaa Hämiksen liikkeet, ja nyt tämä puoli on toteutettu paremmin kuin koskaan: jokainen loikka, pilvenpiirtäjän seinään ammuttu seitti, heilahdus, ilmalento ja akrobaattinen hyökkäys näyttävät ja tuntuvat hyvältä. Ohjaus on tarkkaa ja kaikin puolin tyydyttävää. Liikkuminen on yksinkertaisesti hillittömän hauskaa tunnista toiseen. Tämä on ehdottomasti pelin paras elementti.
Valitettavasti pelin muut ominaisuudet eivät toimi yhtä hyvin. Taisteluissa pärjää yleensä nappuloita sokeasti rämpyttämällä, ja etenkin pelin automaattitähtäys on aivan hanurista. Onneksi mättäminen on sentään hyvin näyttävää.
Tyhmät puheet
Tarinankerronta ei koskaan ole ollut Treyarchin vahvuuksia. Tälläkin kertaa käsikirjoitus on lähinnä kokoelma hajanaista huonoa dialogia, eikä ääninäyttely ole juuri parempaa. Hämiksen itsensä ääni on jonkinlainen mystinen yhdistelmä huonoa Tobey Maguire -imitaatiota ja jatkuvaa marisemista.
Koska peli on tällä kertaa tehty sarjislisenssillä, tarjolla on laajahko joukko hahmoja, mutta Luke Cagen, Kingpinin, Venomin ja Moon Knightin kaltaiset hahmot jäävät pitkälti kysymysmerkeiksi niille, jotka eivät niitä jo tunne. Tarina on yksinkertaisesti kiusallisen kömpelösti kerrottu – kuin känninen kaveri, joka pröystäilee korskeasti liioitellen aseistuksensa koolla tajuamatta puhuvansa Ron Jeremylle.
Mutta mitäs pienistä, sillä aina voi ampua seitin taivaisiin ja killua jossain maan ja taivaan välillä. Supersankarien ystäville pelkästään tämä elementti riittää kantamaan pelin – muiden pitää ehkä lähestyä sitä varovaisemmin.
Symbiootti
Pelissä puhutaan ahkerasti symbiooteista. Mikä hitto se oikein on? Älkää huoliko, setä kertoo.
Marvelin maailmassa symbiooteilla viitataan avaruuden syövereistä tulleisiin ötököihin. Yksi näistä toimi jonkin aikaa Hämähäkkimiehen mustana pukuna, jonka hän hankki toisessa galaksissa sijaitsevassa Sotamaailmassa, johon kaikkivoipa olento nimeltä Tuonpuoleinen kokosi ison lauman supersankareita ja -rikollisia tappelemaan keskenään, koska, öh, miksi ei?!
Hämiksen symbioottipuku oli kuitenkin ”paha puku”, joten Hämis tuhosi sen soittamalla kirkonkelloja. Paitsi ettei sitten tuhonnutkaan, sillä puvun jämät ottivat valtaansa Peter Parkerin vihamiehen Eddie Brockin, josta tuli Venom, joka on Hämähäkkimiehen arkkivihollinen – ja jolla on muun muassa älyttömän iso kieli.
Näin lopuksi haluaisin tarkentaa, etteivät sarjakuvat ole mitään lasten luettavaa, vaan kiehtova ja monitasoinen taidemuoto.