Uusi väriläiskä Wii U:lle
Nintendo on pelitalo, joka nojaa vahvasti vanhojen sarjojensa voimaan. Zeldat, Mariot ja Metroidit ovat myyneet Nintendo-konsoleita sukupolvesta toiseen. Vaikka Nintendo on eittämättä luonutkin kasan maailman parhaita pelisarjoja, uusia tuttavuuksia heidän laitteillaan näkee nykyisin valitettavan harvoin. Nyt Nintendo on kuitenkin luonut potentiaalisesti uuden supersarjan Wii U:lle. Splatoon on täällä!
Kun Nintendon uutta pelisarjaa ajattelee, heti ensimmäisenä mieleen ei tule verkkopeliin nojaava räiskintä. Toisaalta aina samoja Battlefieldejä ja CoDeja hakatessa juuri Nintendon kaltaiselta firmalta toivoisi näkevän jotakin, joka vähän sekoittaisi pakkaa ja toisi uusia ideoita pelikentälle. Splatoon osuu tämän toiveen ytimeen.
Splatoonissa eivät luodit lennä eikä veri virtaa. Pelin ikäsuositus jo kertoo, ettei irtoraajoja ja suolenpätkiä nähdä. Splatoonissa vastakkain sotivat värikästä mustetta ampuvat ihmismustekalat, jotka voivat sotia niin ihmisen kuin mustekalankin muodoissa.
Musteen räiskimisellä on iso rooli, mutta tarkoituksena ei ole pelkästään vastustajan tulittaminen, vaan ennemminkin maalata maat ja mannut oman tiimin värisellä musteella. Vastustajankin voi toki ampua, mutta silloinkaan pointtina ei ole pääasiassa vastustajan eliminoiminen, vaan oman musteen levittäminen mahdollisimman laajalle alueelle.
Jutun juoni on siinä, että pelaaja voi astua vain oman tiiminsä musteelle sekä tietysti paljaalle, musteettomalle alustalle. Vihollisen musteessa pelaaja hidastuu ja lopulta pamahtaa kokonaan.
Omassa musteessa liikkuminen on vaivatonta. Mustekalan muodossa hahmo sukeltaa musteen sekaan ja on täysin näkymätön viholliselle, ainakin siihen asti, kunnes vihollinen ampuu maan täyteen omaa mustettaan. Mustekalan hahmossa pelaaja kykenee uimaan jopa pystysuoraa seinää ylös, kunhan se on suihkutettu oman tiimin musteella.
Koska tarkoituksena on räiskiä kenttä mustetta täyteen, ei hiljaisia hetkiä kamalasti ole. Jäin muutamaan otteeseen väijymään vihollista musteen sekaan ja nousin otollisella hetkellä ylös tulittamaan, mutta tähän tuhrautui paljon aikaa, jota olisi voinut käyttää huomattavasti tehokkaammin pinta-alaa maalaten. Splatoon on nopeatempoinen moninpeli, joka kaipaa pelaajalta hieman uudenlaista ajattelutapaa ja strategiaa. Leiriteltan pystyttäminen ja siellä väijyminen ei ole fiksua.
Moninpelit yltyvät täysin hulvattomiksi mustekarkeloiksi. GamePadin ruudulla näkyy ilmakuva kentästä, josta voi nopeasti tarkastaa, missä kaikkialla on omaa ja missä vihujen mustetta. Kuoleman jälkeen uudelleen syntyessään voi GamePadin näyttöä napauttamalla tehdä superloikan suoraan taistelun tiimellykseen, joten aikaa ei missään välissä tuhlata, vaan meininki on hektistä alusta loppuun.
Koska vain omaan musteeseen voi astua, vihollinen kannattaa koettaa ajaa mahdollisimman ahtaalle. Vihollisen kanssa taistellessa aina paras vaihtoehto ei ole ampua suoraan kohti, vaan koettaa saada maata suihkuttamalla vihollisen liikkumatila pieneksi, jonka jälkeen tämä on helpompi maalitaulu.
Tasojen ja rahavarantojen kasvaessa suunnataan kauppoihin hakemaan koreampaa päälle pantavaa, joka samalla myös parantaa hahmon kykyjä, sekä tietenkin järeämpiä vehkeitä musteen levittämiseen. Tarjolla on kaikenlaista asetta jättimäisestä mustetelasta mustetarkkuuskivääriin. Itse tykkäsin sotia lähinnä perustussarilla, mutta ison telan kanssa vihollisen päälle juokseminen oli sellainen nautinto, ettei siitä vain saa tarpeekseen.
Ikävä kyllä arvosteluversiota pelatessa moninpelaajien määrä oli vielä pienehkö, eikä pelejä oikein tahtonut löytyä. Pelaajia odotellessa ei ikävästi kykene poistumaan itse paikalta, vaan on kärsivällisesti odotettava se tuskallisen pitkä aika, kunnes peli itse päättää, ettei pelejä nyt löydy.
Vaikka Splatoon onkin suunniteltu verkkopeliä silmällä pitäen, voisin väittää, että Nintendo-faneille loistava yksinpeli ei ole pelkästään tärkeää, vaan jopa itsestäänselvyys. Tämä osuus minua arvelutti Splatoonissa etukäteen kaikkein eniten, mutta eipä huolta. Splatoon tarjoaa suorastaan erinomaisen yksinpelikampanjan.
Yksinpelikään ei varsinaisesti maistu räiskintäpeliltä. Se on itse asiassa ennemminkin loistava tasoloikka, jossa on mukana hauskaa räiskintää.
Splatoonin perusajatus siitä, että kahdella jalalla liikkuessa ammutaan mustetta ja kalmarin muodossa taas liikutaan taitavasti siinä musteessa, on luonut toinen toistaan upeampia ja monipuolisempia tasoloikkakohtauksia. Koska liikkumista eivät pysäytä edes pystysuorat seinät, on tasoihin kyetty luomaan aivan uskomattoman hienoja loikintapulmia.
On upeaa, että Nintendo teki kentissä liikkumisesta pääasiallisen sisällön Splatooniin. Useinhan räiskintäpeleissä ammutaan ja tasoloikkakohtaukset ovat lähinnä päälle liimattua kamaluutta. Splatoonissa tasoloikka ja ampuminen tukevat toinen toisiaan. Ilman ampumista et kykene etenemään, sillä tarvitset oikeanväristä mustetta tasoille ja seinille.
Pelin edetessä kentät muuttuvat äärimmäisen monipuolisiksi. Tasoloikkimisessakin Splatoon vaatii pelaajaltaan monipuolista ajattelua. Enää et pompi vain vaakatasoille, vaan pystysuora seinäkin täytyy osata hyödyntää, jotta kykenet etenemään. Liikkuvat tasot muodostavat toki ihan omanlaiset pulmat, sillä pää alaspäin myös kalmari putoaa säälimättömästi musteen seasta kuolemaansa.
Tämän kaiken keskellä kentät ovat täynnä vihollisia, jotka parhaansa mukaan sotkevat pelaajan tekemiä mustereittejä sekä tietenkin ampuvat pelaajaa erilaisilla musteaseilla ja -kranaateilla. Vihollistenkin kukistamiseen joutuu käyttämään aivosoluja, sillä ylivoimaa vastaan on turha taistella voimalla. Aseissa kantomatka ei ole pitkä, joten omaan musteeseen piiloutuminen ja sieltä hyökkääminen tulee tarpeeseen.
Pomovastukset muistuttavat melko paljon uusien Marioiden pomoja. Ne näyttävät isoilta ja pahoilta, ja niiden kukistamiseen pitää keksiä aina se oikea keino, mutta lopulta ne kuitenkin kellistyvät uskomattoman vähin osumin. Ehkä Nintendo ajattelee pomovastuksia eri lailla kuin minä, mutta olisin toisinaan kaivannut hieman eeppisempiä taistoja isoja kiusankappaleita vastaan.
Onko Splatoon sitten uusi tähti Nintendon legendaaristen sarjojen rinnalle? Tätä on tietenkin lähes mahdoton arvioida tässä vaiheessa. Verkkopelin arvioiminen on reilua vasta, kun sille on annettu aikaa huomattavasti enemmän. Sen hyvyyden tai huonouden määrittävät kuitenkin aika pitkälle pelaajat, niiden laatu sekä määrä. Aineksia riittää pitkällekin, mutta mikäli palvelimet ovat tyhjillään pari kuukautta pelin ilmestymisestä, ei tietenkään juuri juhlita.
Loistava yksinpeli kuitenkin tekee tästä varman pakko-ostoksen. Pituutta voisi totta kai olla enemmänkin, mutta ainahan loistavaa peliä jaksaisi vääntää vielä lopputekstien jälkeen.
Joka tapauksessa Splatoon on selkeästi yksi Wii U:n tähdistä. Värikäs, lapsiystävällinen ja koukuttava moninpeli sekä nerokkaaseen tasoloikintaan ja upeaan kenttäsuunnitteluun keskittyvä yksinpeli tekevät tästä loistavan paketin. Wii U on haastava alusta uuden pelin lanseeraukseen, mutta tälle pelille ei voi toivoa kuin hyvää!