Spyro Reignited Trilogy

Pelaajalehti.com julkaisee nyt joulukuun Pelaaja-lehdessä alkujaan julkaistun Spryo Reignited Trilogy -arvostelun.

25.12.2018 10:00

Juuri sitä mitä tilattiin

Kultaisella 90-luvulla syntyneiden on hyvä olla juuri nyt. Elämme parhaillaan PlayStation-retrokuplassa, joka on tuonut nostalgiasta syyhyävien näppiemme ulottuville jo mainiot Ratchet & Clank– ja Crash Bandicoot -uusintaversiot. Lapsuuden suosikkien pyhän kolminaisuuden täydentää luonnollisesti pippurinen pikkulohikäärme Spyro, jonka nimikkopelisarjan kolme ensimmäistä osaa on nyt pakattu nykysukupolvelle kaikin puolin ehostettuun Reignited Trilogy -pakettiin.

Normaalisti kehuisin pelin kuin pelin graafista antia vasta arvostelun loppupuolella, mutta Spyro Reignited Trilogy saa pelaajansa henkäisemään ihastuksesta jo ensisilmäyksellä niin syvään, ettei asiaa voi olla nostamatta esiin heti kättelyssä. Skylanderseista tuttu Toys for Bob on loihtinut vanhalle tuttavalle niin taianomaisen ilmeikkään uuden ulkoasun, että vanhat muistot kulmikkaista kentistä pyyhkiytyvät pois mielestä välittömästi.

Spyro Reignited Trilogy

Puunatun maailman viehätys ei jää pintamaalin tasolle, vaan jokaista yksityiskohtaa on ajateltu osana uudistunutta kokonaisuutta. Pelissä soivat uudelleenmiksatut versiot tutuista kappaleista, ja kokonaan uusittua ääniraitaa tähdittää sama pääosan esittäjä kuin alkuperäisissäkin peleissä. Jopa ensimmäisen Spyron 80:lle pelastajaa kaipaavalle lohikäärmeelle on loihdittu yksilölliset ulkoasut ja persoonallisuudet, jotta lisäpolygonit saataisiin mielekkääseen käyttöön.

Kaiken kimalteen keskiössä olevaan peliin ei ole kuitenkaan kajottu, joten tuttujen kenttien kurvit ja käänteet tulevat edelleen miltei lihasmuistista. Vanha Spyro elää ja hengittää kauniin ulkokuoren alla, ja sen annetaan tuntua. Pelikamera tosin kääntyy nyt kevyesti oikealla tatilla ja uusittu ohjausjärjestelmä tekee sankarin käskyttämisestä piirun verran jouhevampaa, mutta tietty holtittomuus lohikäärmeen liikkeissä on säilytetty. Masokisteille tarjotaan myös tilaisuutta vaihtaa vanhaan liipaisinkameraan.

Kolikon kääntöpuoli on valitettavasti se, ettei Spyro ole päässyt vanhenemaan kovin arvokkaasti. Etenkin peleistä ensimmäinen on paljon muistikuviani monotonisempi. Se muistuttaa pelaajaansa hyvin siitä, kuinka erilainen käsitys reiluudesta ja hauskanpidosta pelinkehittäjillä tuolloin oli. Vuonna 1998 ilmestynyt Spyro the Dragon pitää kunnia-asianaan naurettavia vaikeustasokynnyksiä ja epäreilusti rakennettuja kenttiä, jotka on suorastaan suunniteltu myymään läpipeluuoppaita.

Spyro Reignited Trilogy

Kaikeksi onneksi trilogian jälkimmäiset pelit skarppaavat kaikilla saroilla. Euroopassa nimellä Spyro: Gateway to Glimmer julkaistu jatko-osa on edelleen trilogian ylivoimaisesti paras teos, sillä se loihtii yksitoikkoisuuden taivaan tuuliin vaihtelullaan mutta ei lähde kuitenkaan keulimaan outouksilla vuosituhannen vaihteessa ilmestyneen Year of the Dragonin tapaan. Bensaa pelaajan moottorissa pitäisi riittää joka tapauksessa trilogian loppuun asti, sillä peleillä ei juuri ole mittaa nykypäivän standardeilla.

On kertakaikkisen ihanaa, että vanha suosikki saadaan niin uusien kuin vanhojenkin pelaajasukupolvien eteen näinkin upeassa kuosissa. Puutteineenkin Spyro oli lajityyppinsä edelläkävijä ja monien lempisarja hyvästä syystä, ja rakkaudella rakennettu Reignited Trilogy antaa yleisönsä verestää vanhoja muistoja ruusunpunaiset lasit juuri sopivasti nenälle aseteltuina.

9/10
KehittäjäToys for Bob
JulkaisijaActivision
Pegi-ikärajatK-7
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa