The Stanley Parable: Ultra Deluxe

Arvostelussa meta-pelien äiti ja isä!

19.9.2022 13:02

Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden elokuun numerossa 236.

Pysy tuoreimpien arvostelujen tasalla tilaamalla lehti tästä!

Korotettu käytäväpaikka

Vuoden 2013 indiehitti The Stanley Parable on rakennettu uudelle sukupolvelle tuntuvalla lisäsisällöllä. Se kätkee yksinkertaiselta kävelysimulaattorilta vaikuttavan rakenteensa alle runsaasti huumoria, syvällistä pohdintaa ja moninaisia viittauksia videopelien kehitykseen. Ultra Deluxe -versio on tämän lisäksi loikannut Source Engine -pelimoottorista tuttuun ja turvalliseen Unityyn, joten aivan pelkästään uusien puujalkavitsien ja dialogin päälle uusiojulkaisua ei ole rakennettu. Pelistä on myös mahdotonta puhua aukeaman verran ilman juonipaljastuksia, joten heti kärkeen suositus. Jos The Stanley Parablesta tai sen uusioversiosta on kuullut ja sen pelaaminen kiehtoo, niin viimeistään nyt on syytä loikata mukaan.

The Stanley Parable: Ultra Deluxe seuraa Stanley-nimisen toimistotyöntekijän edesottamuksia hänen mitättömältä vaikuttavien työrutiiniensa puitteissa. Puuduttavaan toistoon ja näköalattomuuteen vaipunut miespolo havaitsee yhtäkkiä olevansa yksin toimistossaan, mikä johtaa seikkailuun ja sankaritekoihin. Työtovereiden katoamisen selvittäminen muuttuukin pian hyvin syvälliseksi matkaksi vapauden, onnellisuuden ja muiden elämän peruskysymysten äärelle. Sekin on kyseenalaista, onko Stanley edes toimistossaan tai onko häntä edes olemassa. Aivosolmun avaamiseksi pitää lähteä rohkeasti tutkimaan paikkoja aina siivouskomerosta lähtien.

Stanley ei ole matkallaan kuitenkaan yksin. Kevan Brightingin esittämä kertoja ohjaa vastentahtoista sankaria rauhoittavalla brittiaksentillaan. Tunnelma on alkujaan jopa aavemainen, joten turvallisuutta luova kumppani on paikallaan. Tottelevainen pelaaja voi noudattaa saamiaan ohjeita säntillisesti, jolloin pelin voi läpäistä noin vartissa, mutta vasta merkityltä polulta poikkeaminen avaa portit tarinan varsinaiselle sisällölle.

The Stanley Parable: Ultra Deluxe

Huumori kukkii jo ensihetkistä lähtien, jos utelias pelaaja päättääkin ohjastaa Stanleyn sisään väärästä ovesta tai jumiutua siivouskomeroon. Kertojaääni alkaa turhautua, ja ammattimaisuus karisee hetkessä. Ajatus valinnoista ja niiden moninaisesta vaikutuksesta pelimaailmaan muuttuu keskeiseksi teemaksi Stanleyn seikkailuissa. Onko pakoreitiksi merkitty suunta sittenkin ansa, ja kannattaisiko sittenkin jättää loikkaamatta kuoppaan, varsinkin kun kertojaääni manailee lähestyvällä kuolemalla? The Stanley Parable: Ultra Deluxe leikkii pelaajan mielikuvituksella ja onnistuu vangitsemaan mielenkiinnon lukuisilla kerronnan nyansseilla, joita paljastetaan sekä matkan varrella että tarinan lukuisissa loppuratkaisuissa.

Uutta sisältöä on mukana ovelasti ripoteltuina annoksina. Tyhmempikin pelaaja huomaa oven, jossa lukee ”New Content” eli uutta sisältöä, mutta pelinkehittäjä Crows Crows Crows on uutuuksiensa kanssa pelaajaa edellä. Peli kysyykin ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä, että onko The Stanley Parable entuudestaan tuttu. Studion väki ei ole juuri pelaajille ohjeistuksia antanut, mutta tähän yksinkertaiseen kysymykseen on kuulemma erittäin tärkeä vastata totuudenmukaisesti. Itse lähdin seikkailuun ummikon asemasta, sillä vajaan kymmenen vuoden takaiset kokemukset ovat unohtuneet tiettyjä repliikkejä lukuun ottamatta totaalisesti.

Stanleyn todellisuuden jatkuvaan uudelleenkäynnistymiseen ei puolestaan ole koskettu. Tämä saavutetaan osana tarinan tiettyjä kohtia ja saavutetun päätepisteen jälkeen. Useimmiten Stanley löytää itsensä toimistostaan, mutta alkualue saattaakin olla täysin satunnaisesti myös erilainen edelliseen aloituskertaan verrattuna. Tästä muodostuu myös tutkimisen kannalta erikoinen ongelma, jonka vuoksi paluu tiettyyn pisteeseen uuden valinnan tekemiseksi ei välttämättä onnistukaan. Tämä harmitti ajoittain, varsinkin kun peli pyrkii olemaan alleviivatun vapaamuotoinen rakenteeltaan.

The Stanley Parable: Ultra Deluxe

En myöskään tiedä, johtuuko ajoittainen huumorin ja kerronnan puremattomuus itsestäni vai The Stanley Parablen käsikirjoituksesta, mutta kuivakkaan leukailuun totuttelun jälkeen havaitsin olevani usein dialogin edellä. Enkä nyt tarkoita, että tarina olisi verkkaisestikaan selvitettynä tylsä, mutta sen teho laskee odotellessa. Stanleyn lähtöpisteen ja juuri senkertaisen lopun väliin mahtuu usein turhan pitkiä suvantovaiheita, jotka tuntuvat lyhyiden ”läpipeluukertojen” puitteissa poikkeuksellisen räikeiltä.

On varsin virkistävää pelata teosta, jonka keskeisiä teemoja ovat tottelemattomuus ja vapaa tahto. Samaten on virkistävää arvostella peli, joka alleviivaa perintöään ja vaikutustaan nimenomaan arvostelujen kautta. Stanley voi törmätä alueeseen, jonka ainoa tehtävä on lukea pelaajalle alkuperäisen julkaisun saamia arvosteluja. Tästäkin revitään huumoria, varsinkin Steamin käyttäjäarvioiden pohjalta. Näistä on hupaisasti otettu mukaan myös ehdotettuja uusia mekaniikkoja, kuten dialogin ohittamiseen tarkoitettu nappi, joka sijaitsee fyysisesti pelimaailmassa. Jos kertojaääni on liian puhelias makuusi, voit kokeilla napin vaikutusta. Tuskin täytyy mainita, että vain puhuakseen mukana oleva taho ei täysin arvosta panoksensa vähättelyä.

Se, että pelaaja tekee jotain odottamatonta, on kaiketi yksi pelinkehityksen keskeisiä haasteita. Miten ohjata käyttäjä A lopputulemaan B, jota varten peli on rakennettu? Jos reitiltä poikkeaa tai onnistuu rikkomaan rakenteiden logiikkaa eri seurauksin, pelinkehittäjää tapauskohtaisesti soimataan osaamattomuudesta tai ylistetään hauskasta ”ominaisuudesta”.

The Stanley Parable: Ultra Deluxe

Luomisen tuska on sekin The Stanley Parablen keskeisiä teemoja, ja se valuu joskus ylikin. Kyse ei ole raivoisasta saarnasta, vaan ikään kuin kohteliaan keskustelun suunnanmuutoksesta astetta rehellisempään suuntaan. Pelaajaa ei ajeta nurkkaan syytöksillä, mutta huomiota kiinnitetään asioihin, joita tuskin keskimäärin ajatellaan suurten ponnistusten lopputuotetta pelikäyttöön käynnistellessä.

Pohjimmiltaan The Stanley Parable: Ultra Deluxe on erinomaisen taidokkaasti rakennettu tarinapohjainen seikkailupeli. Se valjastaa pelaajan mielikuvituksen ja omat kokemukset osaksi tarinaa tavalla, jonka olen aiemmin kokenut Gone Homen, Undertalen ja Before Your Eyesin kaltaisia mestariteoksia pelatessani. Taso ei nouse aivan yhtä vaikuttavaksi kuin edellä mainituissa tapauksissa, enkä osaa aivan selittää syytä. Olen kuivan brittihuumorin ystävä ja olin Stanleyn saappaissa kuin kotonani entisenä konttorityöntekijänä, mutta sisäinen lontoolaiseni haraa vastaan.

Se jokin estää myös korkeamman arvosanan antamisen ajoittaisen tarinallisen epätasaisuuden vuoksi. En lisäksi tykkää tavasta, jolla peli hukkaa usein taidokkaasti luotuja tunnelatauksia turhan yksinkertaisten vitsintapaisten vuoksi. Tai ehkä juuri huonot vitsit ovat The Stanley Parablen maailmassa vääjäämätön lopputulos, ja oma huumorintajuni on Stanleyn tavoin valinnut olla pitämättä niistä kaikista.

8/10
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu
Lisää luettavaa