Alusten maailma
Meillä on World of Tanks, World of Tanks ilmassa ja pian World of Tanks vedessä. Lypsämättä on enää käymättömistä korpimaista vihoviimeisin, paitsi eipä olekaan. War Thunderista tuttu Gaijin-lafka ehti ensin avaruuteen Star Conflictilla, joka julkaistiin nyt virallisesti loputtomalta tuntuneen betan jälkeen. Tanks-formaatti sopii yksinkertaisuudessaan tähän kuin kurttu klingonin otsaan: käy räjäyttämässä avaruusaluksia, jotta voit ostaa ja tuunata lisää avaruusaluksia piskuisista hävittäjistä satametrisiin fregatteihin. Sopii!
Koska yritän pelata kaikki etäisestikin avaruuteen liittyvät pelit, Star Conflict oli tuttu jo testivaiheesta. Ensivaikutelma jäi silloin pinnalliseksi. Siinä oli paljon erilaisia aluksia, jotka erottuvat toisistaan sekä suorituskyvyn että tyylikkään muotoilun ansiosta. Itse peli oli lähinnä lipunryöstön pohjalta toimivia pisteenvaltausmatseja. Jätin pilotin hommat aiemmin, sillä vaihtelua tuntui olevan vähäisesti ja kokemuspisteiden jauhaminen kävi työstä. Onko mikään muuttunut ”julkaisussa”?
Ihka uutena Invasion-päivityksessä on puoliavoin maailma, jossa voi vaeltaa sektorilta toiselle tähtiporttien kautta hyvin samaan tapaan kuin vaikkapa avaruussimufanien rakastamissa X-sarjan peleissä. Avaruus ei ole vain tyhjiötä, vaan muiden pilottien lisäksi vastaan lentää piraatteja, kauppiaita, vihamielisiä muukalaisia ja muuta ammuttavaa. Vuorovaikutus rajoittuu kanuunoiden laulattamiseen, mutta tässä on jo imua yhteistyöpelistä ja muita pelaajia väijyvän piraatin roolista kiinnostuneille. Hupi on tietysti varattu niille, joilla on allaan alkualuksia pätevämpi jolla, joten toisia pelaajia on paukuteltava hengiltä ahkerasti PvP-matseissa. Peliin on ympätty vihdoin jopa tarinaa: Babylon 5:n Varjot ja Star Trekin laji 8472:n mieleen tuovat örvelöt tunkevat kaikkien ihmisosapuolien kimppuun hyperavaruuden syövereistä.
Pelkän lipunvaltauksen ja tiimitappomatsin lisäksi Star Conflict sisältää muun muassa ”kapteeni”-pelitilan, jossa kumpikin osapuoli metsästää vastapuolen sattumalta arvottua ykkösjehua, ja Counter-Striken mieleen tuovaa pomminkuljettelua. Se ei kuulosta kovin erikoiselta, eikä se olekaan: Star Conflict on lähes joka suhteessa tarpeeksi pätevä, mutta ei ikinä yllättävä tai mielikuvituksellinen peli. Se ei ole sinänsä ongelma, koska vanhoja ideoita käytetään hyvin. Perusavaruustaistelussa on tajuttu, että tasainen ja tyhjä taivas on tylsä, joten kartat ovat täynnä näkösuojaa kivien ja hylkyjen muodossa. Maaston käytön ja pelin yhdeksän alusluokan erikoiskyvyt hallitseva pilotti voi kurmottaa vähemmän taitavia, ja taistelun yleisen tyylin takia Wing Commander -flashbackeja välähtelee väkisin aivoihin. Ohjusten välttely asteroidien pintaa pitkin pyyhkimällä on erityisen tyydyttävää.
Miellyttävän sujuvan ja vähäisistä konetehovaatimuksista huolimatta tarpeeksi näyttävän avaruustaistelun riippakivenä on lopulta monenlaista ärsyttävää pientä pulmaa. Neljän hengen ryhmille tarkoitetut tehtävät tekoälyn johtamia vihollisia vastaan ovat puuduttavan pitkiä, sillä taktikointi ei tehoa loputtomina laumoina päälle hönkiviä vihuja vastaan. Free to play -pelimalli ei hypi silmille, eikä mitään ole pakko ostaa, mutta sen takia eteneminen ja uusien alusten saaminen käy ennen pitkää aivan kammottavan hitaaksi. Star Conflictissa olisi eväitä paljon enempäänkin, ja tekijät osoittavat julkaisupäivityksellä, että tulevaisuus lupaa paljon. Ja onhan se World of Tanks avaruudessa. Se riittää pitkälle.