Kettu sinä olet tähti
Nintendo 3DS:n julkaisusta on kulunut jo yli puoli vuotta, ja konsolin suurimpiin puutteisiin lukeutuu yhä huomattava pelivaje. Tämänhetkinen pelikirjaston kiinnostavimmat nimet ovat etupäässä vanhojen klassikoiden uusintaversioita, jotka erinomaisuudestaan huolimatta eivät herätä samankaltaista innostusta kuin täysin uudet pelit. Super Mario 3D Landia, Luigi’s Mansion 2:ta ja Kid Icarus: Uprisingia odotellessa lähdetään vielä yhdelle mainiolle kertausmatkalle, tällä kertaa avaruuden taistelukentille Star Fox -tiimin kera.
Alkuperäinen Star Fox 64, eli täkäläisittäin Lylat Wars, oli osalle pelaajista Nintendo 64:n rakkaimpia pelejä, toisille se jäi Super Nintendolla julkaistun edeltäjänsä varjoon. Näkemyksestä huolimatta kyse oli hauskasta lentelypelistä, jossa uuden alustan tuomat tehot mahdollistivat aikaansa nähden näyttävän avaruustoiminnan.
3DS:n tuore Star Fox 64 3D on Lylat Wars sellaisena kuin monet sen muistavat, ei sellaisena kuin se itse asiassa oli. Se on rakennettu muistuttamaan alkuperäistä mahdollisimman tarkasti, ja oma alitajunta alkuun mieltääkin sen lähes identtiseksi N64-version kanssa. Se kertoo, kuinka onnistuneesti eteenpäin vieriviä ja astetta vapaampia osuuksiakin sisältävä avaruuslentely on hiottu nykypäiväisemmäksi menettämättä alkuperäistä ilmettä ja tunnelmaa. Corneriaan sijoittuvan ensimmäisen kentän vedenpinta kiiltelee upeasti, Solarin laavapinnat hohkaavat kuumuutta ja yksityiskohtien määrä ylipäätänsäkin on kasvanut, minkä lisäksi ruudunpäivitys pysyy tasaisen sulavana.
Jopa taskukonsolin 3D-efekti sopii erinomaisesti pelin luonteeseen pelaajaa kohti syöksyvine vihollisaluksineen, asteroideineen ja lasersäteineen.
Vaakakierteet mallillaan
Alkuperäistä peliä kritisoitiin etenkin lyhyydestään, mikä oli oikeutettua puhtaasti läpäisystä kiinnostuneille pelaajille. Lylat Warsissa uudelleenpelattavuus oli kuitenkin erittäin tärkeässä roolissa pistejahteineen sekä useimpine etenemisreitteineen, jolloin on tärkeää, ettei läpipeluu tunnu liian pitkältä ja raskaalta yhdeltä istumalta. Sama pätee luonnollisesti Star Fox 64 3D:hen. Ympäristöjen ja lentoreittien opettelu salaisuuksien löytämiseksi ja suurempien pistepottien jahtaamiseksi vetoaa yhä, vaikka pidempi kampanjakaan ei olisi ollut haitaksi.
Varsinainen lentäminen tuntuu lähes yhtä sujuvalta ja tarkalta kuin N64:llä, ainakin niin kauan kuin Arwingin ohjauksen pitää visusti näppäimissä. Pelin alkuperä toisella konsolilla kuitenkin näkyy muutamien näppäinten sijoittelussa, sillä ainakin oma sorminäppäryys oli loppua kesken, jos tiukan tulittamisen yhteydessä Arwingin vauhtia oli joko hidastettava tai kiihdytettävä. Särö nostaa päätään etenkin nopeampia käännöksiä ja refleksejä vaativilla vapailla lentelyalueilla.
Yleisesti ottaen kenttien tapahtumat ovat huolellisesti suunniteltuja ja sisältävät jonkin verran vaihteluakin tankki- ja jopa sukellusvenetehtävien muodossa. Suoraviivaisemmasta etenemisestä huolimatta toiminta ei silti tunnu puuduttavalta raideräiskinnältä, koska väistöliikkeet ja aluksen ketterä hallinta ovat yhtä tärkeässä asemassa kuin tähtäimen sijoittaminen vihollisalusten kohdalle. Toki vihollishyökkäykset ja -kuvioinnit ovat aina samat pelikerrasta toiseen, mikä toisaalta auttaa kenttien opettelussa ja parempien pistepottien keräämisessä.
Omaa alusta voi vaihtoehtoisesti käännellä 3DS:ää kallistelemalla, mikä on ideana sangen hauska. Ikävä kyllä se ei ole ohjauskeinona läheskään näppäinten veroinen tarkkuudessa, minkä takia tyylille on jopa suunniteltu astetta helpompi vaikeustaso. Konsolin kääntely luonnollisesti rikkoo myös 3D-efektin, vaikka kuinka katsetta yrittää kääntää konsolin mukaisesti.
Lylat Wars on vielä tänäkin päivänä viihdyttävä peli, mutta ei aivan yhtä päivänselvä klassikko kuin vaikkapa Zelda: Ocarina of Time. Star Fox 64 3D on ehdottomasti lentelypelin paras versio, joka on onnistunut hidastamaan alkuperäisversion osoittamia ikääntymisen merkkejä.