Star Trekistä olisi teoriassa kiva pitää, mutta käytännössä se on julmetun hankalaa, kun siihen liittyvät tuotteet ovat valitettavan huonolaatuisia.
Kun Bethesda Softworks julkaisee pelin, odotukset ovat luonnostaan melko suuret, sillä Oblivion nosti riman varsin korkealle. On myös hauska ajatus päästä johtamaan Star Trekin aluksista koostuvaa laivastoa. Sitä pahempi on pettymys, kun peliin pääsee vihdoin käsiksi. On ahdistavaa ajatellakin, että tästä pelistä maksaisi täyden hinnan tai ylipäänsä mitään – niin kurja kokonaisuus Star Trek: Legacy on. Suuhun jää säälittävän halpatuotannon kitkerä maku. Avaruustaistelusimulaatiosta ei ole tietoakaan.
Vanha joukko koossa taas
Pelistä löytyvät ne klassiset kapteenit aluksineen – Archer, Kirk, Picard, Sisko ja Janeway, kronologisessa järjestyksessä listattuna. Mukana ovat ääninä myös alkuperäiset näyttelijät: Scott Bakula, William Shatner, Patrick Stewart, Avery Brooks ja Kate Mulgrew. He hoitavat tutut roolit kotiin kunnialla, vaikka pelin heppoinen tarina ei varsinaisesti mitään mahtavia suorituksia tuekaan. Pelin aikakaudesta toiseen kulkeva tarina on Trek-veteraani D. C. Fontanan käsialaa. Juoni on kuitenkin varsin yhdentekevä, eikä se vaikuta varsinaisiin tehtäviin juuri lainkaan – mitä nyt lähinnä kertoo, kenen kanssa kulloinkin tapellaan. Kovin kummoista kokonaisuutta ei pääse syntymään, vaikka eri aikoihin sijoittuvat peliosiot liittyvätkin toisiinsa. Asiaa ei helpota se, että pelin tehtävistä leikattiin ilmeisesti osa pois ennen julkaisua. Nyt tarina tuntuu sekavalta ja poukkoilee oudosti. Varsinainen tarinankerronta on myös minimissä, sillä tarinaa kuljettavien välianimaatioiden aikana kamera vain lilluu avaruudessa ja näyttää pelaajalle aluksia, tähtisumuja sun muuta. Päällä kuuluu hahmojen puhe. Mitään hahmoanimaatioita tai muuta vastaavaa ei siis nähdä.
Parhaimmillaan nätti, useimmiten ruma
Pelin parasta antia ovat alukset, jotka on mallinnettu hyvin ja yksityiskohtaisesti. Erikoisefektitkin ovat sinänsä kunnossa, ja esimerkiksi vaiheiset kuulostavat ja näyttävät juuri siltä miltä pitää. Alusten tuhoutumisen yhteydessä tunnelma kuitenkin romahtaa, sillä fysiikkamoottori ei puutu räjähdyksiin mitenkään: tulipallosta hitaasti lilluvat osat eivät osu toisiinsa, vaan ne kieppuvat surutta toistensa läpi. Kun alukset törmäävät – ja niin käy jostain syystä usein – ne eivät rysähdä yhteen, vaan kimpoavat iloisesti toisistaan tai valuvat laiskasti toistensa ohi kuin läpeensä kyllästyneet entiset rakastavaiset suhteen kääntyessä ehtooseen. Siis kaikin puolin masentavasti.
Hidas, mutta kömpelö
Pahimpia ovat kuitenkin lukuisat pelattavuutta riivaavat ongelmat. Pelkkä aluksen ohjaaminen oikeaan suuntaan on työn ja tuskan takana. Tähtääminen on tuskaista hakuammuntaa ja alukset ovat ketteriä kuin kaksi jalkaa menettäneet epileptiset lehmät. On vaikea liioitella sitä, miten uskomattoman huono pelin ohjausjärjestelmä on. Usein ei edes ole selvää, onko aseet nyt lukittu kohteeseen vai eivät, ja monesti tuntuu siltä, ettei peli yksinkertaisesti reagoi ohjausyrityksiin lainkaan. Pelistä on olemassa myös Xbox 360 -versio, joka on tiettävästi paljon sujuvampi. Pc-pelaajat ovat tainneet siis saada jälleen vain muotopuolen konsolikäännöksen. Edes kaikki ohjekirjassa olevat näppäinkomennot eivät pc-versiossa pidä paikkaansa. Periaatteessa pelaaja voi ohjata neljän aluksen laivastoa, mutta käytännössä pelaaja ohjaa itse yhtä alusta ja muut tekevät mitä lystäävät. Aluksille voi antaa komentoja, mutta tekoäly ei yksinkertaisesti osaa toteuttaa niitä. Toisaalta vihollinenkin on varsin tyhmä, joten puntit ovat sikäli tasan. Eikä siinä kaikki. Mitään asetuksia ei voi vaihtaa kesken pelin, eikä pelaaja voi edes määritellä näppäimiä mieleisikseen. Strategisella kartalla liikkuminen on kömpelöä. Pelin pikataistelutilassa ei voi valita vastustajan aluksia, vaan pelaajan on vain annettava pistemäärä, jolla tietokone hankkii aluksia. Niinpä juuri tietynlaisen taistelun haluava pelaaja ei voi erikseen päättää, mitkä alukset tällä kertaa kohtaavat. Tehtävien kesken ei voi tallentaa, joten kun reissu menee reisille siksi, että peli ei suostu yhteistyöhön, koko tehtävä on aloitettava alusta.
Verkossakaan ei viihdytä
Peliä voi pelata verkossakin, mutta pelaajia voi olla enintään surkeat neljä eikä pelimalli tarjoa verkkoräiskijälle juuri mitään muuta kuin hiukan skarpimmat vastustajat. Ihmisvastustajan sinänsä aina tervetullut läsnäolo ei paranna pelikokemusta lainkaan, kun ohjattavuus on niin huono. Pelistä on hyvin vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa tai mitään sellaista, joka antaisi syyn suositella sitä kellekään. On maailmassa kehnompiakin pelejä, mutta kuka haluaa pelata peliä, josta on vaikea sanoa mitään muuta hyvää kuin ”ei kuitenkaan ihan huonoin”? Ehkä jossain on joku tarpeeksi fanaattinen harrastaja, joka haluaa ehdottomasti kaikesta huolimatta pelata trekkipeliä, joka on parhaimmillaankin vain heikkoa keskitasoa. Silloin Star Trek: Legacy voi vaikuttaa järkevältä ostokselta, mutta älkää sanoko, ettei kukaan varoittanut. On aika karua tajuta, että tämä on hyvin suurella todennäköisyydellä huonoin peli, jota tulen pelaamaan tämän vuoden aikana.
Star Trek peleissä
Star Trek on ollut vuosien varrella melko suosittu pelien aihe, mutta valitettavasti itse pelit eivät ole olleet kovin suosittuja – trekkipelit kun ovat järjestään olleet kovin kehnoja tuotteita. Joukkoon mahtuu silti muutama laadukaskin peli, kuten vuonna 1992 ilmestynyt, alkuperäistä sarjaa käsittelevä ja sille hyvin uskollinen seikkailupeli Star Trek: 25th Anniversary ja sen jatko-osa Judgment Rites. Parhaimmillaankin Star Trek -pelit ovat olleet melko keskinkertaisia, eikä mikään aihetta käsittelevä peli ole koskaan saavuttanut samanlaista suosiota ja arvostusta kuin vaikkapa parhaat Tähtien sota -pelit. Monet fanit odottavat kuitenkin vuonna 2008 ilmestyvää Star Trek Onlinea. Vielä on täysin arvailujen varassa, saadaanko aiheesta tarpeeksi irti, mutta ongelmana ei ainakaan ole se, etteikö aihepiiri soveltuisi tarkoitukseen.
Alkuperäinen pistemäärä: 42/100