Star Wars Battlefront lähestyi noin viisi vuotta sitten uudella tavalla Tähtien Sotaa. Kapinallisten tarinan seuraaminen rivisotilaiden silmistä Jedien sijaan oli mielenkiintoinen ja raikas näkökulma aiheeseen. Elite Squadron yrittää toistaa kerran toiminutta kaavaa laihoin tuloksin. Peruselementit ovat tallella, samalla kun peli tuo uutta pöytään tarjoamalla aina avaruuteen asti ulottuvat taistelut sekä panssaroidut yksiköt.
Elite Squadron asettaa pelaajan kloonisotilas X-2:n saappaisiin, joka taistelee veljensä rinnalla imperiumin esiasteen riveissä. X-2 päätyy pettämään veljensä luottamuksen ja niin ajojahti alkaa.
Pelimuotoja on kolme. Kampanja kertoo veljesten tarinan ja valmistaa pelaajaa moninpeliin, jossa maksimissaan 16 pelaajaa voivat ottaa yhteen niin deathmatchin kuin lipunryötön merkeissä. Mukana on myös Galactic Conquest, joka on sekoitus toimintapeliä ja vuoropohjaista strategiaa.
Kampanja ja Conquest ovat pääpiirteittäin kunnossa, mutta epäonnistuneet kontrollit ja kamera varjostavat niitä. Hahmo liikkuu ainoastaan suunnilleen analogitatin suuntaan, jolla ohjataan myös kameraa. Yhtälö on kestämätön, sillä pelaajan taakse sijoitettu kamera on jatkuvasti hakoteillä. Kun toiminnan aikana ja varsinkin sisätiloissa ruudulla ei näy useimmiten muuta kuin seinä droidien puskiessa päälle, tuijottaa pelaaja Game Over ruutua aivan vääristä syistä.
Galactic Conquest pelastaa Elite Squadronin. Mutta vain vaivoin. Se on sekoitus vuoropohjaista strategiaa ja toimintapeliä, mutta aivan liian helppo. Kokeneissa käsissä peli on ohi jo puolessa tunnissa. Elite Squadronin ainekset ovat mielenkiintoiset, mutta kontrollien ollessa mitä ne ovat, kaikkien paitsi kovimpien fanien on syytä pysyä loitolla.