Nopea toiminta, erilaiset minipelit ja mahtipontiset pomotaistelut niistä on tasohyppelypelit tehty. Star Wars: Lethal Alliance keittää aineksista sopan, jonka jälkimaku ei ole lainkaan hullumpi.
Pelissä seurataan palkkasotilas Riannan ja Zeeo-droidin kamppailua pahaa Imperiumia vastaan. Kaksikko on palkattu sabotoimaan laitonta toimintaa ja ennen kaikkea paljastamaan Imperiumin suunnitelmat salaisesta Kuolontähdestä. Tarina sijoittuu ajallisesti kolmannen ja neljännen Tähtien sota -elokuvan väliin.
Pelaaja tutustutetaan aluksi pelirytmiin nopeassa harjoittelusessiossa, jonka jälkeen päästään tuhoamaan Imperiumin koneistoa ja vapauttamaan orjuutettuja mielin määrin. Pelaaminen ei tunnu tylsältä oikeastaan missään vaiheessa, koska pelaaja saa eteensä jatkuvasti uusia haasteita.
Tarjolla olevat minipelit, kuten vipujen painaminen tai taisteluhävittäjien tuhoaminen, ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta yllättävän monipuolisia. Välillä Riannan on väisteltävä erilaisia esteitä, kun Zeeo kiidättää hänet ilmojen halki uusiin paikkoihin. Lento-osiot ovat niin intensiivisiä, etteivät nekään kyllästytä.
Perinteinen parivaljakko
Kuten tasohyppelyissä todella usein, pelaaja ohjaa kaksikkoa, jonka on hyödynnettävä toistensa kykyjä. Rianna ja Zeeo ovat perinteinen parivaljakko siinä missä Ratchet ja Clank tai Jak ja Daxterkin. Zeeo auttaa Riannaa yltämään paikkoihin, joihin on kiivettävä tai lennettävä. Vastapalvelukseksi palkkasotilas suojelee Zeeoa, kun tämä avaa ovia tai tuhoaa käyttöjärjestelmiä.
Ihminen ja droidi eroavat perinteisestä tasohyppelykaksikosta kuitenkin siinä, että henkilökemiat jäävät varsin etäisiksi. Hahmojen välinen dialogi on rajoittunutta, vaikka kaksikko yltyy jatkuvasti heittämään yläfemmoja tai halaamaan toisiaan.
Pelin tarina ja hahmojen suhteet jäävät pahasti toiminnan jalkoihin erityisesti pelin alkupuoliskolla. Konehuoneista ulkoilma-alueisiin ja laavakraattereihin vaihtelevat tapahtumapaikat korvaavat kuitenkin kehnoa tarinankerrontaa. Miljöiden klassinen eeppisyys auttaa tyytymään ajatukseen, ettei Tähtien sota -maailmasta tarvitse välttämättä tietää enempää.
Ei pintaa syvemmälle
Graafisesti Lethal Alliance ei yllä aivan PSP:n tarjonnan kärkikastiin. Heikosta ja rumasta erikoisefektitarjonnasta ja ympäristöjen yksinkertaisuudesta huolimatta peli ei pyöri täysin moitteettomasti. Oikeastaan ainoat esimerkilliset seikat ulkoasussa ovat sen siistit tekstuurit ja värimaailma.
Äänipuoli on sen sijaan vähän paremmin hallussa. Musiikit vaihtelevat erittäin tunnelmallisesti erilaisiin ympäristöihin siirryttäessä. Parhaimmillaan orkesterin työskentely aiheuttaa pelaajassa pientä paniikkia taistelun tiimellyksessä.
Ääninäyttelijät epäonnistuvat rooleissaan pahemman kerran. Hyvä tunnelma pilaantuu usein tökeröltä kuulostavien repliikkien takia. Viimeisenkin toivon vievät liian yksinkertaiset dialogit. Kaiken tämän perusteella Star Wars -sarjan uutukainen ei siis sovi syvällisempiä pelikokemuksia arvostaville. Se on valitettavasti pelkistetty tasohyppelyiden tasolle niilläkin osa-alueilla, joilla sillä olisi ollut aineksia parempaan.
Toimiva paketti
Audiovisuaalisista heikkouksistaan huolimatta peli on malliesimerkki toimivasta tasohyppelystä. Erityisesti Riannan tarkasti toteutettu ohjaaminen ja nopeat kontrollit tekevät pelaamisesta luonnollista. Aseiden vaihtaminen tehdään ristiohjaimella, Zeeoa käskytetään kolmiolla ja lyijyä lauotaan puolestaan ristillä.
Pelin kentät koostuvat enimmäkseen nopeatempoisista taisteluista, joiden välissä pelataan minipelejä tai ratkotaan pulmia. Tulitaisteluihin on lisätty ripaus taktisuutta tykkitornien ja räjähtävien laatikoiden avulla. Pitkän räiskintäkohtauksen tai jättiläismäisen pomovastuksen selvitettyään on mahtava tunne liidellä pakoon hävittäjien keskellä Zeeon kyydissä.
Yksi pelien tärkeimmistä tehtävistä on saavutettu esimerkillisesti: on nautinnollista katsoa, kuinka taakse jäänyt avaruusasema tai tukikohta räjähtää kappaleiksi kaiken vaivannäön jälkeen. Tyytyväisyys rohkaisee pelaajaa uusien haasteiden kimppuun, ja peli on läpäisty hujauksessa.
Star Wars: Lethal Alliance on yksi syksyn piristysruiskeista. Sen pituus, pelirytmi ja vaikeusaste pitävät pelaajan virkeänä alusta loppuun, eikä tylsiä hetkiä tule. Ubisoft Montrealin taidonnäyte muistuttaa, kuinka viihdyttäviä tasohyppelypelit voivat parhaimmillaan olla. Valitettavasti peli jäänee kuitenkin sisältönsä takia vain vähemmän pelaavien viihteeksi. Tällaiset pelit pääsevät oikeuksiinsa satunnaispelaamisessa, johon Sony PSP:nkin osakseen loi.
Kauniiden pelien studio
Ubisoft Montreal on ehtinyt tuottaa monia huippupelejä kymmenvuotisen historiansa aikana. Studion teoksia ovat muun muassa huippusuositut Splinter Cell-, Rainbow Six– ja Prince of Persia -sarjat. Lethal Alliance on studion tämän vuoden viides peli. Ubisoftin Montrealin yksikkö on tunnettu kauniista kädenjäljestään. Esimerkiksi Far Cry ja Sam Fisherin seikkailut ovat pelialan graafisen puolen edelläkävijöitä.