Star Wars: The Force Unleashed

Kun ottaa huomioon Tähtien sodan aseman populaarikulttuurissa, on sen viime vuosien tarjonta pelimaalimassa ollut lähinnä säälittävää. Konsolipelaajat eivät ole saaneet nauttia kunnollisesta Tähtien sota pelistä sitten ensimmäisen Knights of the Old Republicin, josta on aikaa jo yli viisi vuotta. Toki Lego Star Warsit ovat myös olleet mainioita, mutta nyt puhun peleistä, jotka todella tavoittavat elokuvien eeppisen tunnelman ja saavat pelaajan tuntemaan olonsa siltä, kuin hän todella seikkailisi kaukaisessa galaksissa kauan aikaa sitten.

The Force Unleashedia on pidetty – tai sen on paremminkin toivottu olevan – tämän tilanteen korjaaja. Se on Lucasartsin ensimmäinen omaa tuotantoa olevan Tähtien sota peli sitten yhtiön kulta-aikojen ja siihen on myös panostettu sen mukaisesti. Onko nyt siis luvassa pitkästä aikaa oikeaa Tähtien sotaa peleissä? Vastaus on fanien riemuksi kyllä, muttei ilman muttia.

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa…

Aloitetaan ensin siitä, missä The Force Unleashed onnistuu: se kuljettaa pelaajan keskelle Tähtien sodan universumia kerrassaan hämmästyttävällä tavalla. Ensimmäisenä pelikenttänä toimiva Kashyyyk-planeetta on vain pientä esimakua erilaisista näyttävistä, erikoisista ja visuaalisesti mahtavista paikoista, joissa pelaaja vierailee. Pelatessa kokee juuri samaa ihmetystä, kuin elokuvia katsellessaankin. Mielikuvituksen on annettu lentää, vaikka myös tuttujakin paikkoja kohdataan – tosin ei niitäkään aivan niin, kuin olisi voinut odottaa.

Lopullisesti Tähtien sota universumin herättää eloon pelin äärimmäisen näyttävä grafiikka, joka maalaa pelaajan eteen sellaisia näkymiä, että niitä pysähtyy ensimmäisillä kerroilla pakostakin ihastelemaan – juuri tällaista sen kaukaisessa galaksissa pitääkin olla. Monet maisemat ovat kuin valkokankaalta repäistyjä – ja enemmänkin! Vasta lopussa sorrutaan pieneen ympäristöjen kierrätykseen, mikä hieman harmittaa.

Pelin ehdoton valtti on kuitenkin sen tarina. Vaikka aluksi idea Darth Vaderin salaisesta oppipojasta kuulostaa jopa naurettavan hölmöltä, on sen toteutus huippuluokkaa. Käsikirjoittajatiimi on selkeästi tajunnut, missä Tähtien sodassa on kyse: hyvän ja pahan taistelusta, suurista kohtaloista, suurista valinnoista, suurista uhrauksista, suurista tunteista ja elämää suuremmista tapahtumista. Pelaaja kokee kaiken tämän ennen loppufanfaarin kajahtamista.

Ajallisesti peli sijoittuu joitakin vuosia ennen ensimmäisen elokuvan eli Episodi IV:n tapahtumia. Darth Vaderin käskystä pelaajan ohjaama oppipoika jahtaa galaksin viimeisiä jediritareita, mutta kaikki ei ole tietenkään sitä miltä näyttää eikä loppua voisi arvata kukaan…

Tähtioopperaa

Salaisen oppipojan syntytarina käy järkeen, kuten myös se, miksei hänestä ole kuultu mitään myöhemmin. Onkin hämmästyttävää, kuinka tarina tai sen esittelemät henkilöhahmot eivät horjahda kertaakaan pelin aikana. Oppipojan tarina on sidottu intiimisti Darth Vaderiin, Keisariin ja Kapinaliiton syntyhetkiin, ja se kasvaa lopulta niin eeppisiin mittasuhteisiin, kuin Tähtien sodalta olettaakin. Tarina on alkumetreiltä aina vaihtoehtoiseen loppuun saakka silkkaa Tähtien sotaa tavalla, joka saa uuden elokuvatrilogiankin häpeämään.

Toisin sanoen jo pelkkä tarinan kokeminen on riittävä syy kehottaa kaikkia vähänkin suurempia faneja hankkimaan peli. The Force Unleashed muistuttaa siitä, kuinka suurenmoisia Tähtien sodan tarinat voivat olla – seikka, joka monilta elokuvien juonikuvioita laiskasti kopioivilta pelintekijöiltä on päässyt unohtumaan.

Erinomaisen käsikirjoituksen viimeistelee taidokas ääninäyttely. Vaikka elokuvien näyttelijöistä vain Jimmy Smits kuullaan Bail Organan äänenä myös pelissä, ei asiaa edes juuri huomaa. Darth Vader sihisee juuri niin vakuuttavasti kuin pitääkin, ja myös muut tutut ja tuntemattomatkin hahmot ovat samaa tasoa.

Ääninäyttelyä tuetaan huikealla kasvoanimaatiolla, joka saa hahmot tuntumaan todella aidoilta. Aivan virheetöntä ei hahmoanimaatio kuitenkaan ole, sillä ajoittain henkilöhahmojen liike välianimaatioissa näyttää oudon kumimaiselta.

Voimaa peliin!

Voimalla voi tehdä pelissä monia asioita. Yksi pelin ennakkoon hehkutetuimmista ominaisuuksista oli mahdollisuus käyttää Voimaa monipuoliseen ympäristön tuhoamiseen ja muokkaamiseen. Tämä ei täysin pidä paikkaansa, sillä erilaisten Voima-kykyjen pääasiallinen tarkoitus on kurmottaa vihollisia armotta. Hyvin usein eteen toki tulee kohtia, joissa Voimaa voi käyttää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuten ovien auki repimiseen, seinien hajottamiseen ja jopa tähtihävittäjän taivaalta alas repimiseen! Silti nämä kohdat ovat ennalta tarkoin määriteltyjä. Vapaasti voimaa voi tosin käyttää erilaisen irtaimiston – ja vihollisten – leijuttamiseen ja heittelyyn, mihin ei kyllä tahdo kyllästyä millään. Siitä kiitos kuuluu pelin erinomaiselle fysiikkamallinnukselle.

Tarina on silti The Force Unleashedin kantava voima ja hyvä niin, sillä suurimmat miinuksensa se ottaa pelattavuudessa. Kuten jotkut ovat pelin muka nokkelasta alaotsikosta voineetkin päätellä, niin vertaan peliä PS2:n God of Wareihin. Niiden tavoin myös The Force Unleashed on toimintapeli, jossa ylivertainen antisankari lahtaa sadoittain vihollisia ja rankaisee niitä mitä näyttävimmillä ja mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Siinä missä God of Warin Kratoksella oli etunaan silmitön raivo ja jumalten voimat, on The Force Unleashedin oppipojalla apunaan tietenkin Voima. Peli ei kuitenkaan nouse taistelun toimivuudessa samalle loppuun asti hiotulle tasolle kuin God of Warit.

Perusvihollisia valosapelilla sivallellessa ja Voima-salamoilla käristäessä pelaaja todella tuntee Voiman läsnäolon. Ongelmia aiheuttavatkin hieman kovemmat vastukset, jotka tuntuvat keinotekoisen kestäviltä ja joiden hyökkäykset tainnuttavat pelihahmon epäreilusti niin, että tämä ottaa iskua sarjassa, voimatta torjua tai tehdä asialle mitään. On vaikea kuvailla, kuinka turhauttavaa se toimintapelissä on. Pelin pitämisessä haastavana olisi taatusti löytynyt parempiakin keinoja, sillä nyt monet kohdat tuntuvat tämän johdosta silkalta pelaajalle haistattelulta.

Asiaa eivät helpota useat äkkikuolemapudotukset ja lähes idioottimaisesti sijoitetut välitallennuspisteet, joiden vuoksi useimmat peräkkäin olevat turhauttavat kohdat joutuu pelaamaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Voima-kyvyistä huolimatta pelin taistelut ovat ajoittain myös hieman pitkäveteisiä. God of Warien tavoin erilaisia välivastuksia on liian vähän, ja etenkin niiden kohdalla olevia lopetusminipelejä olisi kaivannut enemmän. Varsinaisten pomojen kohdalla näiden minipelien avulla sitten nähdäänkin huikean elokuvamaisia kohtauksia.

Iloinen yllätys

En lopulta itse uskaltanut odottaa The Force Unleashedilta kovinkaan paljoa, joten se yllätti todella positiivisesti. Toimintapelissä taistelumekaniikan moninainen kömpelyys on ankarasti pisteitä verottava tekijä, mutta toisaalta erinomainen tarina kannattaa peliä loppuun saakka siitä huolimatta. The Force Unleashedia voi myös moittia suhteellisen lyhyestä peliajasta. Keskimäärin sen pelaa läpi reilussa kuudessa tunnissa taidoista riippuen. Myös väkivallan steriiliys saattaa ärsyttää joitakin. Jos kerran valosapelilla heilutaan ja pelin nimessä on sota, mikseivät raajat lentele? Veren puutteen lasermiekkojen ja aseiden kohdalla ymmärtää, mutta olisiko ollut liikaa vaatia muutamaa irtoraajaa näyttävimpien valosapelikombojen päätteeksi?

Kaikista turhauttavista vioistaan huolimatta The Force Unleashed on kuitenkin kokonaisuus, jota yksikään Tähtien sota fani ei voi jättää väliin. Kovanluokan fanit, jotka ovat valmiita antamaan pienet turhauttavat viat anteeksi tarinan ja Tähtien sota tunnelman vuoksi, voivat lisätä lopulliseen pistemäärään yhden, tai jopa kaksi numeroa. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ole valmiita tekemään.