Nintendo 3DS:n julkaisupelit esittelivät uuden käsikonsolin kolmiulotteisia mahdollisuuksia varsin osuvasti, mutta niiden pelillinen anti ei kuitenkaan tarjonnut yllätyksiä. Pelit jättivät kaipaamaan etenkin alkuperäistä sisältöä. Tätä puutetta saapuu julkaisun jälkimainingeissa paikkaamaan Steel Diver, joka sympaattisesta yrityksestä huolimatta ei nouse järin mieleenpainuvaksi kokonaisuudeksi.
Hitaasti vedessä
Steel Diver on sivuttaissuunnasta kuvattu ammuntapeli, jossa ohjataan raskasta sukellusvenettä vedenalaisissa maisemissa. Pelaajan tehtävänä on päästä ehjänä lyhyiden kenttien lopussa siintäviin maaleihin. Kuten odottaa saattaa, vastarinta tekee parhaansa tämän estämiseksi. Pelissä kohdataan esimerkiksi vihollissukellusveneitä, vedenalaisia tulivuoria ja merimiinoja. Myös suuret ja uhkaavat pomoviholliset kuuluvat satunnaisesti asiaan.
Pelaaminen tapahtuu pelkästään kosketusnäyttökomennoilla, mikä korostaa viihteellisesti sukellusveneen monimutkaista hallintaa. Alaruudun vipuja vetelemällä navigoidaan syvyyksissä. Myös torpedot laukaistaan kosketuskomennoilla. Simulaatiomaisessa lähestymistavassa on toki puolensa, mutta ohjattavuus olisi kaivannut enemmän nopeutta ja luontevuutta. Nyt taistelut tuntuvat ikävän väkinäisiltä ja liian harvoin puhtaasti hauskoilta.
Hidastempoisen pelattavuuden kannalta on myös ikävää, että toiminta kuvataan ihmeen läheltä sukellusvenettä. Pelaajan on hankala hahmottaa tilanteita, kun eteen tai taakse ei näe tarpeeksi. Kaukaisempi kuvakulma olisi ollut mieluisan pelikokemuksen kannalta kaivattu asia. Tämä heijastuu lisäksi vaatimattomaan kenttäsuunnitteluun, sillä tasojen yksinkertaisuus on ollut pelintekijöille ainoa mahdollisuus lähelle liimatun kameran ja matelevan ohjattavuuden kanssa.
Ohjattavuuden kömpelyydestä huolimatta kolmen eri sukellusvenetyypin kanssa pääsee harjoittelemalla sinuiksi. Ennakointi on liikkeessä ja tulituksessa erityisen tärkeää. Varovainen, mutta suoraviivainen hyökkäys on usein hyödyllisin toimintatapa. Puolustustakaan ei sovi unohtaa, sillä sukellusveneen voi naamioida maalinhakeutuvilta torpedoilta hetkellisesti piiloon. Kenttien jälkeen torpedoita puolestaan ammutaan periskooppinäkökulmasta nopeissa toimintakohtauksissa, jotka jäävät vaatimattomaksi ja pintapuoliseksi viihdykkeeksi.
Lyhyt kokonaisuus
Vaikka pelilliset ominaisuudet jättävätkin parannuksille tilaa, on Steel Diverin selkein ongelma hälyttävän lyhytkestoisessa sisällössä. Peli on käytännössä ohi, ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan: sisältöä aletaan kierrättää jo tunnin pelaamisen jälkeen, jolloin valtaosa tarjonnasta on jo nähty.
Ratkaisu on turhauttavan keinotekoinen eikä millään mittapuulla hyväksyttävä. Pelillistä syvyyttä olisi pitänyt kehittää kunnianhimoisemmin, sillä potentiaalia olisi ollut pidemmällekin. Nyt pelattavuuden varovaisesti positiivinen kehityskaari katkeaa alkuunsa ja jättää siten hämmentyneen pelaajan odottamaan lisää.
Enemmän olisi halunnut nähdä myös pelin kaunista grafiikkaa, sillä nämä muutamat kentät on toteutettu tunnelmallisesti 3DS:n tarkalla näytöllä. Tyylikäs kolmiulotteisuus elävöittää vedenalaista maailmaa, vaikka tehoste ei olekaan aivan omimmillaan sivuttaissuuntaisessa pelissä.
Sukellusvenepelit ovat harvinaisia, mutta aina kaivattuja tapauksia pelirintamalla. Onkin harmillista, että Steel Diver ei ole tämän piristävämpi tai pitkäkestoisempi kokemus. Lopputulos on tällaisenaan valitettavan epätasapainoinen ja vaisu ammuntapeli, joka pyyhkiytyy mielestä nopeasti.