Steel Division: Normandy 44

Steel Division on kiehtova strategiapeli, jonka oppimiskynnys on sangen jyrkkä. Kannattaa kuitenkin opetella, sillä tiedossa on tuntikausiksi hauskaa sotimista.

10.7.2017 11:16

Pantterit Ranskan pusikoissa

Kesällä 1944 Ranskan idyllisen kaunis Normandian maaseutu muuttui modernin historian merkittävimmäksi paikaksi. Kuukausien valmistelun jälkeen liittoutuneiden valtavat armeijat suorittivat maihinnousun sen hiekkarannoille. Niin kamala kuin maihinnousu olikin, se oli vasta alkusoittoa pitkälle ja veriselle kampanjalle.

Vuosia jatkuneen Ranskan miehityksen aikana saksalaiset olivat rakentaneet Normandiaan todellisen siilipuolustuksen, jota liittoutuneiden joukkojen piti vallata metri metriltä ja usein hirvittävällä hinnalla. Tähän legendaariseen ympäristöön sijoittuu myös kenties vuoden 2017 kovin strategiapeli, Steel Division: Normandy 44.

Steel Divisionin kehittänyt Eugen Systems on vuosien varrella profiloitunut raskaiden, realististen ja hämmentävän pelattavien strategiapelien kehittäjänä. Firma nousi todelliseen maineeseen eeppisellä Wargame-pelisarjallaan. Myös Steel Division on selvästi samasta puusta veistetty, joskin uudistuksiakin on tapahtunut.

Kyseessä on siis realistinen suuren mittakaavan tosiaikastrategia, jota pelataan pienimmillään armeija toista vastaan ja suurimmillaan taas eeppisissä 20 pelaajan mätöissä. Kartat eivät ole mitään pieniä hiekkalaatikoita vaan suunnattomia kaistaleita Normandian rantoja, kyliä, peltoja ja metsiä. Ne tarjoavat paljon tilaa taktisille liikkeille sekä valtavia taktisia ja strategisia haasteita.

Eräs Steel Divisionin kiinnostavimpia ideoita on se, miten peli ja pelaajat käsittelevät armeijoitaan. Sekä liittoutuneet että saksalaiset on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin, jotka edustavat ajan hengen mukaisia joukko-osastoja. Tarjolla on siis laaja kirjo erilaisia ryhmiä, joilla pelailla.

Vaikka kaikki armeijat periaatteessa koostuvatkin samanlaisista palasista, niissä on suunnattomasti eroa. Pelin joukot on jaettu karkeasti jalkaväen, tiedustelujoukkojen, panssarivaunujen, ilmavoimien ja tukiyksiköiden kaltaisiin kokonaisuuksiin, joista jokainen armeija saa vain pienen palasen. Täten yhdellä saksalaisdivisioonalla voi olla esimerkiksi raskaita Panther- ja Tiger-tankkeja, kun taas toinen saa vain kevyempiä Panzer III -vaunuja.

Eikä tässäkään vielä kaikki, sillä ennen kuin voi hypätä itse peliin, täytyy kasata omat joukot. Pakanrakennuspelin hengessä valmiisiin laatikoihin pudotellaan vaihtoehtoja divisioonan listoilta yksinkertaisella logiikalla. Jos ostit armeijaasi viisi Sherman-panssarivaunua, lisää et tule niiden käyttämisen jälkeen saamaan. Niinpä armeijan valitsemisella on todella paljon väliä, sillä kaikki divisioonat eivät suinkaan taistele samalla tavalla – tai välttämättä edes lähde taisteluun samalta viivalta.

Erikoiset ideat jatkuvat myös itse pelin parissa, sillä Steel Divisionin matsit on jaettu kolmeen vaiheeseen, jotka pyrkivät mallintamaan oikeaa taistelun kulkua. Ensimmäisessä vaiheessa kummallakin osapuolella on yleensä käytössä vain kevyitä yksiköitä, paljon tiedusteluyksiköitä ja niin edelleen. Kuten oikeastikin, nämä kevyet elementit etsivät suurelta kartalta vihollisia ja yrittävät ottaa jalansijaa kylistä, luonnollista suojaa tarjoavista pensasaidoista ja niin edelleen.

Kellon kuluessa siirrytään hiljalleen kohti toista vaihetta, jolloin kalustovalikoima hieman laajenee, mutta ei vieläkään tarjoa kaikkein kovimpia leluja. Kun kello tikittää jo kohti peliajan loppumista, alkaa kolmas vaihe, jolloin taistelun alettua paikalle hälytetyt tehokkaimmat yksikö. Silloin taisteluun pääsevät raskaimmat panssarivaunut, pommikoneet, kenttätykit ja muut kankeat vehkeet.

Ratkaisu on nerokas ja saa Steel Divisionin tuntumaan oikealta taistelulta. Alun pienet tulitaistelut eskaloituvat loppua kohti hirveäksi myllytykseksi, jossa valtavat tykistökeskitykset repivät Ranskan maaseutua kappaleiksi.

Koska kyse on realistisesta pelistä, yksiköitä ei ostella millään kentältä louhituilla resursseilla, vaan ostopisteitä kilisee tasaista vauhtia kassaan. Tässäkin on divisioonakohtaisia eroja, sillä kaikki eivät suinkaan saa joka vaiheessa yhtä paljon pisteitä. Näin joku divisioona voi olla vaikka kolmannessa vaiheessa todella vahvoilla, kun käytössä on raskasta rautaa ja paljon ostopisteitä – jos siis pystyy sinnittelemään sinne saakka paljon vähemmällä.

Ei kannata antaa tosiaika-sanan hämätä, sillä Steel Division on oikeaa strategiaa, joka vieläpä mukailee sangen uskollisesti oikeita toisen maailmansodan kuvioita. On kiehtovaa huomata, miten pelin parissa joutuu ikään kuin vahingossa keksimään oikeita taktiikoita ja maksamaan niitä etsiessään kovat oppirahat.

Siinä missä monessa muussa pelissä esimerkiksi panssarivaunut voisivat olla äärimmäisiä aseita, Steel Divisionissa ne ovat helppoa välipalaa hyvin kätketyille ja tehokkaille panssarintorjuntatykeille. Lisäksi ne ovat miltei sokeita ahtaissa kaupungeissa tai tiheässä pensasaitahelvetissä.

Pelin henki onkin yhdistelmätaktiikoissa. Jalkaväki tiedustelee ja etsii kohteita, panssarivaunut tuhoavat niitä kauempaa, ja tykistö tukee jostain horisontin takaa… Ja sitten vihollisen rynnäkkökoneet ilmestyvät kuin tyhjästä ja panevat kaiken matalaksi ja palamaan. Olisi siis pitänyt muistaa ottaa mukaan myös ilmatorjuntaa!

Steel Divisionin tempo on mukavan ja realistisen rauhallinen. Joukot eivät liiku kovinkaan nopeasti, ja jos esimerkiksi kaksi jalkaväen yksikköä kohtaa toisensa metsikössä, edessä on pitkä tulitaistelu. Sekään ei todennäköisesti edes pääty kummankaan puolen tuhoutumiseen vaan toisen vetäytymiseen.

Peli mallintaa hieman kärjistetyn realistisesti erilaisten aseiden vaikutukset erilaisiin kohdetyyppeihin sekä maaston, sään ja monien muiden seikkojen vaikutukset näkyvyyteen. Olen itse ollut useita kertoja tilanteessa, jossa en edes tiennyt vihollisten lymyilevän läheisen pensasaidan takana, koska kukaan ei nähnyt sen läpi, enkä tajunnut ajoissa lähettää tiedustelijoita katsomaan.

Näin muodostuu äärimmäisen haastava ja kiehtova pelikokemus, jossa on valtavasti tilaa erilaisille taktiikoille ja pelityyleille. En ole reilussa kuukaudessa löytänyt vielä mitään joka kerta toimivaa supertaktiikkaa, vaan kaikkeen on vastalääke.

Steel Division on selvästi parhaimmillaan moninpelinä, pelasipa sitten toisia ihmisiä tai tekoälyä vastaan. Moninpelimatsit ovat jännittäviä, hauskoja ja viihdyttäviä. Samaa ei voi valitettavasti sanoa yksinpelistä, joka tuntuu alusta saakka turhauttavan vaikealta ja aivan liikaa mikromanagerointia vaativalta.

Eugen Systems ei tule jättämään hommaa tähän, sillä peliin ollaan lisäämässä uusia karttoja, yksiköitä ja muuta mukavaa. Myös mahdollisista suuremmista laajennuksista on puhuttu, joten esimerkiksi itärintamalle sijoittuva Steel Division voi vielä nähdä päivänvalon.

Jos strategiasydän yhtään lämpenee aihepiirille, Steel Division on lämpimän suosituksen arvoinen.

8/10
KehittäjäEugen Systems
JulkaisijaEugen Systems
PeligenretStrategia
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa