Stormia markkinoidaan zen-henkisenä ongelmanratkaisupelinä, eli sen on tarkoitus muistuttaa Flowerin ja Journeyn kaltaisia rauhoittavia tuotteita. Eko Softwaren ja indiePubin peli aiheuttaa eteerisestä ulkoasustaan ja meditatiivisesta musiikistaan huolimatta kuitenkin lähinnä tuskaa, sillä se on liian vaikea, eikä kokonaisuus ole tasapainossa.
Stormissa puiden siemenet pitää siirtää karusta maastosta hedelmälliseen paikkaan. Pelaaja kontrolloi niitä hyödyntämällä sadetta, tuulta ja muita luonnonilmiöitä. Sää muuttuu koko ajan huonommaksi, ja siementen siirtäminen esimerkiksi tornadoja aiheuttavassa myrskyssä on turhauttavaa puuhaa. Ohjain lentää helposti seinään, eikä zen-buddhalaisuudelle tyypillisestä täydellisestä rauhoittumisesta ole tällöin tietoa.
Kentät on jaettu teemoittain, joten mukana on muun muassa kesä- ja talvitasoja. Stormin keskiössä on fysiikkamoottori, jonka mainostetaan noudattavan tosimaailman lakeja. Ikävä kyllä tämä puoli pelistä on huonosti ohjelmoitu, ja siemenet jäävät usein jumiin epärealistisiin paikkoihin. Kentissä ei ole aikarajaa eikä elämiä, joten pelaajaa rohkaistaan yrittämään uudestaan, mutta tasojen läpäisy on lopulta kiinni tuurista.
Tekijät ansaitsevat hatunnoston hyvästä yrityksestä. Rauhoittumista tavoittelevan Stormin grafiikka on maalauksellista, eikä äänimaailmassakaan ole valittamista. Huono fysiikkamallinnus tekee pelaamisesta kuitenkin turhauttavaa, eikä Stormista ole sen takia lajityyppinsä huipuksi.