Stray / Arvostelut / pelaaja.fi

Stray

4.11.2022 // Kirjoittanut: Jason Ward
0

Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun numerossa 237.

Pysy tuoreimpien arvostelujen tasalla tilaamalla lehti tästä!

Kissa kuumalla katolla

Olipa kerran pieni kissa, joka vietti päivää tassutellen toveriensa kanssa korkealla salaperäisen suljetun kaupungin yläpuolella. Sitten tuli kohtalokas hyppy ja hirvittävä pudotus, joka muutti kaiken. Kissa tippui vaaroja kuhisevan kaupungin syövereihin, ja yksinäinen kulkija joutui aloittamaan vaarallisen matkan vieraiden mantujen läpi löytääkseen tiensä takaisin luonnon helmaan ja vapauteen.

Näistä omalaatuisista lähtökohdista käynnistyy pienen BlueTwelve-pelistudion huikea pieni suuri seikkailu Stray. Teos ei koostu yksinäisestä taivalluksesta, sillä ennen pitkää nelijalkainen sankarimme kohtaa aisaparinsa ja pelin toisen päähenkilön, akuutista amnesiasta kärsivän pienen B-12-robotin. Kissa haluaa takaisin lajitoveriensa luo, kun taas B-12 haluaa avata vuosikausia valtavien muurien takana viruneen kaupungin keinotekoisen ulkokuoren. Päämäärät ovat linjassa ja suunta on sama, joten tassua toisen eteen.

B-12:n avulla kissa pystyy kommunikoimaan suljetun kaupungin ainoiden jäljellä olevien asukkaiden eli edesmenneiden ihmisten perintönä kaupunkia kansoittavien palvelijarobottien kanssa. Isäntänsä kauan sitten menettäneet robotit ovat sittemmin saavuttaneet tietoisuuden ja omaksuneet inhimillisiä rooleja ja persoonallisuuksia. Suljetun kaupungin syövereissä vastaan tulee jos jonkinlaisia peltiheikkejä pahansuisista puotipuksuista hilpeisiin hipinketkuihin.

Strayn kolmas päähenkilö on syvien kontrastien kyllästämä, samaan aikaan uhkaava ja houkutteleva, visuaalisesti vavahduttava suljettu kaupunki. Neonvalojen kalsean ikihohkan värittämät kapeat ja sokkeloiset kadut, vihamielisten bakteeririhmastojen täyttämät synkeät viemäristöt ja zeldamaisen satumaista henkeä uhkuvat salasopukat ovat pieni otanta ympäristöistä, joiden tutkiskelua ei malttaisi lopettaa vauhtiin päästyään.

Kowloonin muurikaupungin ohella miljöön visuaalinen ja rakenteellinen ilme tuo mieleen Tokion sivukujat ja Rio de Janeiron favela-kukkulat. Lopputuloksena on paikka, joka vaatimattomasta koostaan huolimatta uhkuu poikkeuksellista vetovoimaa.

Itse pelaaminen on lohkottu kirjavaksi kokonaisuudeksi tasoloikkaa, vapaata tutkiskelua, kevyehköä pulmanratkontaa ja satunnaisia toimintaosioita. Vaikka pelin edetessä kissan väline- tai kykykirjo ei kartu kuin hetkellisesti, erilaista tulokulmaa ja pelityyliä vaativat osiot seuraavat toisiaan tiiviillä tahdilla, mikä pitää pelattavuuden vetreänä. Sen verran on kuitenkin varoitettava Pelaajan lukijakunnan kärsimättömintä ääripäätä, että varsinkin pulmanratkonta saattaa olla joillekin pelaajille liian pitkäpiimäistä.

Ratkaisut tapaavat lymyillä pelialueiden laajamittaisen ja paikoin haahuilevan nuohoamisen päässä. Päällisin puolin Stray myötäilee ensisijaisesti tasoloikkien henkeä ja tyyliä, sillä suurimman osan aikaa pelissä eteneminen vaatii pystysuuntaista hahmotuskykyä ja vähintään kevyen osaston kissa-akrobatiaa. Toteutus on kuitenkin hieman perinteisestä hyppyyttelystä poikkeava, sillä vapaan liikehdinnän sijaan pelaaja etsii ympäristöstä sopivia tasanteita, joille hypätään napin painalluksella. Ratkaisu muistuttaa hieman VR-pelejä, joissa pelaaja valitsee etenemissuuntansa osoittamalla ohjaimella haluamaansa pisteeseen ja vetämällä liipaisimesta.

Alkuun hieman äkkiväärältä tuntuvaan mekaniikkaan tottuu nopeasti, ja ennen pitkää pelaajan silmä harjaantuu erottamaan sopivat tasanteet nopeasti ja hahavainnoimaan lennossa, mikäli esimerkiksi jokin välimatka on liian pitkä. Strayn tasoloikkailu ei ole sieltä silkkisimmästä päästä, mutta se toimii yllättävänkin sulavasti ja johdonmukaisesti.

Strayn nelijalkaisen sankarin ja B-12:n yhteinen päämäärä pysyy koko lailla samana pelin loppuun asti, mutta juonen lankakerän jahtaamisen ohella pelaajaa kannustetaan tutkimaan pelin paikoin yllättävänkin laajoja alueita vapaasti. Keräilyvietistä kärsivien kannattaa varautua siihen, että piiloherkkuja on jemmattu osin hyvinkin kimurantteihin sopukoihin sekä vaaka- että pystytasossa. Oheispuuhastelu ei tuo pelaajalle uusia varusteita tai ominaisuuksia, vaan se kantaa kortensa Strayn arvokkaimpaan kekoon syventämällä ja elävöittämällä pelin maailman eklektistä kulttuuria ja historiaa.

Strayn tarina on loppujen lopuksi varsin mutkaton matkakertomus miljöössä, joka kumartaa syvään dystooppisen scifin perinteille tuntumatta kuitenkaan kliseiseltä. Vaaroja, haikeutta, optimismia, inhimillisyyden peilailua ja rehevän vilpitöntä sydämellisyyttä pursuava juoni polveilee moneen suuntaan, mutta se ei koskaan kadota sankarikaksikon yhteistä matkaa valokeilan keskiöstä. Pelin kiintoisin ja traagisin hahmo onkin B-12, jonka häkeltyneet oivallukset, melankolinen itsetutkiskelu ja proosalliseksi äityvät monologit ovat kerronnan kantavin nikama ja oivallista vastapainoa pelin sanattomalle sankarille.

Videopelin päähenkilön manttelin sovittelu pienen kissan harteille olisi voinut taantua itsetarkoituksellisen kikkailevaksi pelimekaaniseksi kalkkunaksi, mutta BlueTwelven osaavissa käsissä sankarin edesottamuksista on luotu sekä teknisesti että taiteellisesti vaikuttava teos. Rohkean kirjavaksi elävöitetty pelattavuus lyö etutassua heleän melankolisen kerronnan kanssa, ja komeus on kruunattu aisteja alati hellivällä ulkoasulla. Lopputuloksena on yksi vuoden yllättävimmistä ja parhaista peleistä.

9/10

Kehittäjä: 
BlueTwelve Studios
Julkaisija: 
Annapurna Interactive
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta