Street Fighter V

Katutappelu on hauskaa ja syvällistä myös vuonna 2016. On vain hämmentävää, että niin monet asiat itse taistelemisen ympärillä on jätetty puolitiehen. Arvostelussa Street Fighter V.

31.3.2016 12:28

Viittä vaille valmis

Uusi Street Fighter -aikakausi on täällä. Lähemmäs kahdeksan vuotta Street Fighter IV:n ilmestymisen jälkeen Street Fighter V on saapunut keskuuteemme ja palauttanut pian jo 30-vuotiaan klassikkosarjan taas monien huulille. Sarjan uusin osa tarjoileekin koettavaksi jälleen hyvin teknistä ja syvällistä 2D-taistelupelipelattavaa, mutta ikävä kyllä se tuntuu samalla saapuneen kauppoihin hieman ennen aikojaan.

Moniin moderneihin taistelupeleihin nähden Street Fighter V:n yksinpelitarjonta on laiha ilmestys. Peli ei sisällä ensinnäkään enää perinteistä Arcade-pelitilaa ollenkaan, eivätkä yksittäiset ottelut tekoälyä vastaan ole nekään enää millään tavalla mahdollisia. Näiden sijasta pelin yksinpelipuoli koostuu nyt sekä pelin kunkin 16 taistelijan taustoja valottavasta tarinatilasta että selviytymistilasta, joista pelkästään jälkimmäisellä on oikeasti myös jonkinlaista uudelleenpeluuarvoa. Tarinatilassa kullekin taistelijalle omistettu tarinaosuus on läpäistävissä noin kymmenessä minuutissa, ja niiden tympeän diashowtyylisen tarinankerronnan johdosta varsinaista pelattavaa tarinoissa on harvemmin edes kahden minuutin edestä.

Hahmotarinoiden pointtia onkin pelissä lopulta hankala ymmärtää. Niissä kerrotut tarinat eivät yksinkertaisesti ole erityisen mielenkiintoisia, ja vähäisen pelillisen sisällön takia ne eivät toimi myöskään erityisen hyvänä keinona tutustua pelin mekaniikkoihin tai hahmoihin. Jälkimmäinen puute harmittaa pelitilan suhteen erityisesti, sillä monien 2D-taistelupelien tapaan Street Fighter V:n aloituskynnys on korkea.

Street Fighter V on suunniteltu ennen kaikkea moninpelikokemukseksi, mikä ei sinällään ole yllättävä suuntaratkaisu Capcomilta. Street Fighterin ydin on piillyt kilpailullisessa pelaamisessa aina sen legendaarisesta toisesta osasta asti, joten on täysin luonnollista, että myös sarjan uusin osa pääsee loistoonsa vasta toisia pelaajia mätkiessä. Heppoisen yksinpelin takia moninpeliltä odottaisi mielellään nyt vain enemmän kuin mitä sillä on tarjota.

Moninpelaaminen Street Fighter V:ssä luonnistuu niin paikallisesti kuin netissäkin. Netissä otteleminen jakautuu satunnaisiin huvitteluotteluihin ja pelaajia menestyksen mukaan pisteyttäviin Ranked-otteluihin. Minkäänlaisia vaihtelevia pelityyppejä, kuten turnauksia, peli ei tarjoa, vaan kaikki pohjautuu toinen toisensa jälkeen tapahtuviin yksittäisiin yksi yhtä vastaan -tyyppisiin kamppailuihin. Lisäksi peliin luotaviin verkkoauloihin mahtuu kirjoitushetkellä kerrallaan vain kaksi pelaajaa, mikä on nykystandardeilla suorastaan surullista.

Street Fighter V:n julkaisu ei ole säästynyt palvelinongelmiltaan. Arvosteluhetkellä palvelinoikut ovat kyllä tasoittuneet jo roimasti pahimmasta, mutta pelin riippuvuus luotettavasti toimivista servereistä nostaa silti edelleen ajoittain päätään. Yhteyden katketessa pelissä ei voi ansaita esimerkiksi sen Fight Money -nimistä virtuaalivaluuttaa, kun taas selviytymistila potkii pelaajansa takaisin alkuun, jos se havaitsee menettäneensä yhteyden palvelimeen. Pelin pitäisi teoriassa kerätä roimasti statistiikkaa myös pelaajien verkkopelaamisesta, mutta vielä ainakin helmikuussa tilastoista moni näytti olleen rikki tai jollain muulla tavoin poissa nähtäviltä.

Varsinaisia verkko-otteluita pyörittävä nettikoodi on sentään kohdillaan. Pelaamistani kymmenistä verkko-otteluissa vain kourallisessa oli oikeasti havaittavissa häiritsevää verkkoviivettä, ja niistäkin monissa tapauksissa kyseessä oli ohimenevä ilmiö. Verkkopelien hakeminen on lisäksi kätevää, sillä pelaaja voi hyödyntää kattavilla ominaisuuksilla varustettua harjoitustilaa peliseuran etsimisen aikana. On myös hauska huomata, että vanhoja verkko-otteluitaan on mahdollista katsoa jälkikäteen aina uusintoina.

Tärkein osa-alue eli taisteleminen toimii edelleen mainiosti. Aiempia Street Fightereita pelanneet ovat heti kotonaan pelin perusteiden kanssa, mutta paljon opittavaa on myös edessä. Eräs suurimpia lisäyksiä on V-mittari ja siihen kytköksissä olevat uudet kyvyt, jotka auttavat erityisesti yksilöimään hahmoja entisestään. Jokaisella taistelijalla on oma uniikki V-Skill-liikkeensä, joka voi ominaisuuksiltaan vaihdella merkittävästi hahmosta toiseen. Muun muassa Street Fighter -konkari Ryun V-Skill muistuttaa Street Fighter III:sta tuttua parry-torjuntaa, kun taas M. Bison voi napata tulipalloja ilmasta ja viskoa niitä takaisin heittäjäänsä päin.

Hahmoja on muuteltu myös näiden perinteisempien perusiskujen osalta. Suurimpia muutoksia ovat kokeneet varsinkin Street Fighter Alpha -sarjasta esiin kaivettu Nash ja Street Fighter -vakioninja Vega. Niillä erikoisiskujen teko ei perustu enää nappien pohjassa pitämiseen, vaan perinteisempien neljännesympyräkomentojen tekemiseen. Tarjolle on tuotu neljä kokonaan uutta taistelijaa, jotka eroavat muusta kokoonpanosta mukavasti. Vauhdikkaammasta taistelusta pitävät mieltyvät helposti esimerkiksi ilmahyökkäysvetoiseen Rashidiin, kun taas F.A.N.G. ja tämän myrkylliset iskut houkuttelevat varovaisempaan kamppailuun, jossa vihollisten elinvoimaa hivutetaan alas hitaasti mutta varmasti.

Street Fighter V on pelinä ensisijaisesti suunnattu sarjan konkareille, jotka tietävät kuluttavansa kymmeniä tunteja yksinomaan perinteisiin verkkopeliotteluihin. Pelisarjan ydin on edelleen kohdallaan ja V-mittarin kaltaiset elementit tuovat siihen hahmomuutosten kanssa mielenkiintoisia uusia kerroksia, jotka auttavat pitämään verkko-ottelut pitkään mielenkiintoisina.

Elementit Street Fighter V:n varsinaisen mätkintätoiminnan ympärillä ovat kuitenkin vielä pelin julkaisun aikaan jääneet pettymykseksi. Capcomin tarkoituksena on yrittää korjata tätä erityisesti maaliskuussa, jolloin Street Fighter V laajenee ilmaiseksi uudella haastetilalla ja suuremmilla verkkoauloilla. Kesäkuussa peli saa niin ikään ilmaiseksi toisen tarinatilan, joka mukailee viimeisimpien Mortal Kombat -pelien tyyliä välipätkineen kaikkineen. Kenties tuolloin Street Fighter V alkaa muuttua täyteläisemmäksi kokonaisuudeksi, jollaisena sen olisi mielellään nähnyt jo heti julkaisussa.

7/10

Katutappelu on hauskaa ja syvällistä myös vuonna 2016. On vain hämmentävää, että niin monet asiat itse taistelemisen ympärillä on jätetty puolitiehen.

Panu Saarenoja

7/10
KehittäjäCapcom, Dimps
JulkaisijaCapcom
PeligenretTappelu
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa