Ulkoista loistoa
Brittiläinen Born Ready Games työsti Strike Suit Zero -avaruusräiskintäpelin onnistuneen joukkorahoituksen avulla. Nyt reilun vuoden jälkeen tämä audiovisuaalisesti antoisa kokonaisuus tekee paluun ja siirtyy siten myös konsoleille.
Pelin esillepanosta ei tyylitajua puutu. Avaruusmaisemat toteutetaan synkän uljaalla värimaailmalla, jossa piisaa visuaalista vaihtelua ja laajaa skaalaa. Kiehtovasta alussuunnittelusta vastaa puolestaan Junji Okubo, jonka kädenjälkeä on nähty aiemmin kulttipeleissä Steel Battalion (2002) ja Infinite Space (2009).
Vielä ulkoistakin loistoa vahvemman vaikutuksen tekee pelin sielukas musiikki. Homeworldillä (1999) maineeseen nousseen Paul Ruskayn sävellyksissä yhdistyvät kolkko scifiäänimaailma ja tietty ennakoimaton itämäinen rytmikkyys. Akiko Yoshidan tulkinta kruunaa puhuttelevan soundtrackin.
Myös pelattavuus kiinnostaa aluksi, kun vihollisia tulitetaan arcadetyyliin. Käytössä on hävittäjäaluksia, joista mielenkiintoisimmat muuttuvat lentäviksi mechataistelukoneiksi.
Valitettavasti pidempi paneutuminen osoittaa kuitenkin rakenteen todellisen luonteen, jota määrittävät tehtävien ikävä toisto ja kekseliäisyyden puute. Pelin 13 kentän aikana tulitetaan liian monta pysähtynyttä alusta ja tykkitornia.
On myös sääli, että testattu PS4-versio kärsii paikoin nykivästä ruudunpäivityksestä, mikä tosin kertonee enemmän tuotannollisista haasteista kuin konetehojen puutteesta. Sen sijaan on mieluisaa, että ohjaajan versio sisältää tuoreen minikampanjan, jossa pääsee pelaamaan viittä erillistä kenttää. Niissä onkin jo havaittavissa pääpeliin kaivattua vaihtelua.