Stubbs the Zombie: Rebel Without a Pulse

Tarkoituksena on maailmanpelastamisen sijasta tuhota kokonainen kaupunki zombivitsausta levittämällä, ja raakaa toimintaa säestää loistava soundtrack.

14.9.2011 21:26

Huumori on makuasia. Siksi vitseillä pelaavan pelin arvostelussa on hyvä tuoda heti puheeksi, minkä tyylisestä huumorista on kyse. Hörähdätkö hillittömään hekotukseen, jos kuulet sanan ”kakkatykki”? Onko huumori huipussaan, kun zombi pieraisee uhrinsa pökerryksiin? Jos vastasit kyllä näihin kysymyksiin, saatat pitää Stubbs the Zombie: Rebel Without a Pulse -pelistä tätä arvostelijaa enemmän.

On toki myönnettävä, että Stubbsilla on niin vahvat lähtökohdat, että pelistä voisi kiinnostua jopa täysin huumorintajuton pelaaja. Peli on Halo-hittiräiskinnän tekijöiden aikaansaannosta ja hyödyntää Halon pelimoottoria. Siinä ohjataan zombia, eli hirviötä joka peleissä on yleensä pelkkiä örisevä maalitaulu. Tarkoituksena on maailmanpelastamisen sijasta tuhota kokonainen kaupunki zombivitsausta levittämällä, ja raakaa toimintaa säestää loistava soundtrack. Ainekset ovat upeita, mutta tulos on valitettavasti melkoisen kankea.

Kuolema on elämän parasta aikaa

Pelille nimensä antanut Stubbs on sympaattinen hahmo. Mullan alta nouseva hirvitys koikkelehtii ympäriinsä rakkautta etsien ja aivoja syöden. Sikari, lierihattu ja roikkuvat suolet tekevät muistettavan antisankarin. Stubbs levittää zombiruttoa, joka muuttaa vihollisten ja siviilien raadot aivottomiksi apulaisiksi. Pelin edetessä Stubbs oppii myös erikoiskykyjä. Irrotettava käsi muuttaa ihmiset kauko-ohjatuiksi roboteiksi, joiden mukana peliin on saatu toimiva räiskintäosuus. Massatuho tehdään superpieruilla ja räjähtävillä sisäelimillä. Stubbs on hauska hahmo, vaikka kuolonkankea kävelytahti nakertaa hermoja.

Samanlaista kiinnostavuutta ei ole peliympäristössä. Punchbowlin ihmekaupunki elää oudossa retrotulevaisuudessa, ja 1950-luvun maisemiin sekoittuvat robotit ja sädepistoolit. Useimmat pelikentät ovat silti nykymittapuulla ankeita. Pelaajalle ei selvitetä kenttien tavoitteita selkeästi, joten tehtäväksi jää harhailla karsinamaisissa käytävissä tai tyhjillä pelloilla. Maisemat näyttävätkin karun mielikuvituksettomilta. Punchbowlin tuhoaminen ei tunnu kummoiselta tavoitteelta, kun paikasta ei jaksa edes kiinnostua.

Rokki soikoon

Pelin taustalla pyörivä Halo-tekniikka varmistaa pelaamisen sujuvuuden, mutta pelitasapainoon olisi saanut kiinnittää enemmän huomiota. Apuzombien kaitseminen ja erikoisvoimien käyttö on usein tarpeetonta. Stubbs voi juosta yhtä hyvin kohti uhrejaan ja mätkiä ihmiset hengiltä hyökkäysnappia naputtamalla. Aivojen ja raajojen silppuaminen saattaa kiinnostaa zombien ystäviä, mutta pelin väkivaltakaan ei ole tämän päivän mittapuulla mieleenpainuvaa. Koska tekniikka on kopioitu Halosta, mukana on kelvollinen kahden pelaajan yhteistyöpeli, joka toimii juuri niin sujuvasti kuin voisi olettaa.

Stubbs the Zombiella on lisäksi puolellaan vielä yksi etu. Ääniraidalla kuullaan 1950-luvun kultakauden kappaleita nykypäivän artistien versioina. Mukana on esimerkiksi ikivihreän Chordettes-tyttöbändin Mr. Sandman– ja Lollipop-hitit. Musiikki rullaa niin letkeästi, että Stubbsin ääniraita on varmasti tämän pelivuoden parhaimmistoa. Sama musiikki alleviivaa kuitenkin Stubbsin innotonta toteutusta: rokkia hyödynnetään pelissä vain harvoissa kohdissa. Kauheaa haaskausta, mutta peli, jossa tanssitaan edes kerran Lollipopin tahtiin, ei voi olla täysin mätä.

Jalalla koreasti

Pomotaistelu, jossa Stubbs kohtaa Punchbowlin poliisipäällikön, on hauska tapaus ja samalla oiva esimerkki siitä, millä tavalla koko peli menee vikaan. Kun pelaaja on taistellut tiensä läpi vankilan ja poliisilaitoksen, poliisipäällikköä ei tapetakaan hampain tai nyrkein. Peli siirtyy rytmipelitilaan, jossa Stubbsin on imitoitava tanssivan poliisipäällikön liikkeitä. Idea on hauska, mutta toteutus hutiloitu. Onneksi turhan tarkaksi tehdyn naputtamisen voi ohittaa tarpeeksi monen epäonnistumisen jälkeen. Sama ongelma vaivaa muitakin Stubbsin osa-alueita: pelin ideat ovat teoriassa hauskempia kuin käytännössä.

6/10
Lisää luettavaa