Stuntman: Ignition

Stuntman: Ignition onnistuu siinä missä alkuperäinen Stuntman ei. Se tekee tehtäväpohjaisesta ajamisesta sekä hauskaa että kiinnostavaa puuhaa.

14.9.2011 21:52

Ajopelit ovat yksi suosituimmista pelityypeistä ja niitä riittää kaikille pelikoneille pilvin pimein. Huomattavasti harvinaisempia ovat tehtäväpohjaiset ajopelit, jossa ei niinkään ole tarkoitus ajaa lujaa ja nopeasti, vaan tehdä esimerkiksi erilaisia temppuja ajoneuvojen toimiessa enemmänkin temppuvälineenä. Yksi tällainen peli oli vuosien takainen Stuntman, jossa hypättiin Hollywoodin stuntmiehen ajosaappaisiin. Pelissä oli kuitenkin ongelmansa, mutta nyt ilmestyneessä jatko-osassa ovat vaihtuneet niin tekijä kuin kustantajakin, mikä on tehnyt idealle ihmeitä.

Sijaissankari

Stuntman: Ignitionin perusidea on mielenkiintoinen. Hollywood-stuntmiehen roolissa pelaaja ottaa osaa kuuden megaelokuvan tekemiseen, ja jokaisessa leffassa on kuusi ajoneuvostuntteja vaativaa kohtausta. Pelaajan pitää ajaa läpi kohtaukset ja suorittaa kaikki ohjaajan vaatimat ja merkkaamat temput niiden aikana. Temppuihin kuuluu muun muassa hyppyjä, liukuja, käsijarrukäännöksiä, läheltä piti -tilanteita, kahdella pyörällä ajamista ja elokuvasta riippuen vielä vähän erikoisempiakin temppuja.

Päinvastoin kuin ensimmäisessä, turhauttavan vaikeassa Stuntmanissa, ei Ignitionissa ole pakko onnistua kohtauksissa täydellisesti. Pelaajalla on viisi mahdollisuutta mokata, ennen kuin kohtaus joudutaan vetämään uusiksi. Tietenkään mokailemalla pelaaja ei saa kohtauksesta täysiä pisteitä – juuri oman suorituksen hiominen onkin pelin keskeinen idea. Täydet viisi tähteä voi saada vain ketjuttamalla koko kohtauksen stuntista toiseen epäonnistumatta missään. Se vaatii jo todellisen temppumestarin otteita, mutta kohtauksen elokuvamainen uusinta näyttääkin sitten todella, todella upealta.

Vaihtelua tuovat elokuvien erilaisuudet. Esimerkiksi sotaelokuvassa, agenttielokuvassa ja katastrofielokuvassa on aivan erilaiset äänimaailmat, ympäristöt ja ajoneuvot, joilla niissä temppuillaan. Vaikka pelin ajomallia ei superrealistiseksi voikaan kutsua, on ajamisessa ihan eri tuntuma riippuen siitä, onko alla moottoripyörä, paloauto, urheiluauto vai hiekkakirppu.

Ajamisessa pientä harmia aiheuttaa vain fysiikkamoottorin ajoittain arpominen, eli pieni törmäys johonkin esteeseen voi kimmottaa tai pysäyttää pelaajan kulkupelin arvaamattomasti. Tällaista kuitenkin esiintyy onneksi hyvin harvoin, ja kohtauksia jaksaa tahkota uudelleen ja uudelleen turhautumatta liikaa.

Stuntmiehelle töitä

Ajamista riittää myös elokuvien ulkopuolella. Niiden lisäksi pelaaja voi ajaa erilaisia mainos- ja stuntesityshaasteita, joissa ei ole varaa yhteenkään epäonnistumiseen. Elokuvista, kuten haasteistakin, kerätään hyvillä suorituksilla rakennuspalikoita, joita voi käyttää omien stuntlavasteiden ja -ratojen rakentamiseen. Vapaan rakentelun lisäksi voi suorittaa myös rakennushaasteita, joissa rakennuskentälle on sijoitettu erilaisia ohjaajastuntteja, joiden ympärille rata pitää rakentaa ja ajaa läpi onnistuneesti.

Onpa mukana vielä verkkopelikin, joskin tämänkaltaisessa pelissä se on hieman turhanoloinen. Joka tapauksessa stuntrallia pääsee ajamaan jopa kahdeksan pelaajaan kesken. Peli on kuitenkin tehty yksinpeliksi, joten mikään maailmaa mullistava kokemus moninpelihurjastelu ei ole.

Pelaamista Stuntman: Ignitionissa siis riittää ja se on lisäksi paketoitu äärimmäisen hyvin viimeisteltyyn kokonaisuuteen. Elokuvien trailerit, eri ohjaajat kommentteineen sekä kohtaus- ja elokuvaohjeistukset ovat hyvin tehtyjä ja antavat kuvan loppuun asti viedystä peli-ideasta. Ulkoasu on kauttaaltaan laadukas ja ajaminen näyttävää, joskin räjähdyksissä ja kolareissa olisi voinut olla vähän enemmän potkua.

Stuntman: Ignition onnistuu siinä missä alkuperäinen Stuntman ei. Se tekee tehtäväpohjaisesta ajamisesta sekä hauskaa että kiinnostavaa puuhaa. Peli kuitenkin perustuu niin pitkälle valmiisiin kohtauksiin, kohtausten ulkoa muistamiseen ja samantyyppisiin temppuihin, että huolimatta huikeasta ja näyttävästä sisältömäärästä, loppuu into pelaamiseen jossain välissä. Muutoinkin peli alkaa pidemmissä pelisessioissa hieman kyllästyttää.

Mielenkiintoinen peli kuitenkin on kyseessä, ja se on vielä siitä poikkeuksellinen, että sitä voi suositella myös niille, jotka eivät ajopeleistä ehkä normaalisti välittäisi.

Vaarojen mies

Stuntmiehet voivat elävässä elämässä olla elokuvien näkymättömiä sankareita, mutta onpa aiheesta tehty 1980-luvulla tv-sarjakin. Suomessakin nähdyn Vaarojen miehen (The Fall Guy) pääosassa oli itse kuuden miljoonan dollarin mies, Lee Majors. Sarjassa Majorsin esittämä Hollywood-stuntmies Colt Seavers toimi vapaa-aikanaan palkkionmetsästäjänä, joka jahtasi rikollisia stuntmiehen ajotaidoillaan. Majors esitti myös sarjan tunnuslaulun The Unknown Stuntman, josta tuli jopa pieni hitti.

7/10
Lisää luettavaa