Suikoden Tactics

Konamin Suikoden Tacticsin maailma on sama kuin viime vuonna julkaistussa neljännessä Suikoden-roolipelissä, joten se sijoittuu siis samaan jatkumoon sarjan muiden osien kanssa.

Suikoden Tacticsin sanotaan eroavan Konamin roolipelisarjan muista osista vuoropohjaiseen taisteluun painottuvan sisältönsä ansiosta, mutta käytännössä sitä ei huomaa: hyvin toimivien ja pelattavien taisteluiden välissä joutuu kahlaamaan jos mahdollista vielä keskivertoroolipelejäkin syvemmässä suossa.

Jos kerran ollaan tekemässä sotapeliä, sen voisi tehdä kunnolla, eikä pakottaa pelaajaa seuraamaan yhdentekevää ja alkeellista draamaa, kärvisteleviä kakaroita ja muita idiootteja. Saattaa olla, että tarinankerronta kärsii jälleen kerran huonosta käännöstyöstä, mutta vikaa on löydyttävä myös alkuperäisestä käsikirjoituksesta.

Oli miten oli, pelin tapahtumat sijoittuvat saaristovaltakuntaan ja puolilegendaariset riimutykit ovat tärkeä osa sotaisaa tarinaa. Peli vilisee henkilö- ja pelihahmoja, joista osa on tuttuja Suikoden IV:ää pelanneille. Muita hahmot eivät juuri kiinnosta, siitä pitävät huolen käsikirjoitus, ohjaus ja ääninäyttelijät.

Viimeinkin rintamalla

Kun pelissä pääsee taistelukentälle, unohtuvat huonot puolet miltei kokonaan. Vuoropohjainen taistelu on ainoa oikea malli taktiikkapeleille ja se toimii myös Suikoden Tacticsissa hyvin. Hahmojen nopeus määrittää vuorojärjestyksen, ja omalla vuorolla tehdään kaikki mikä voidaan. Sitten odotetaan vastapuolen toimia.

Koneen ohjaamat hirviöt ja viholliset eivät aina tunnu toimivan järin viisaasti, ja turhien liikkeiden seuraaminen väsyttää, kun kentällä on paljon väkeä. Mutta muuten on kivaa. Vaikeustaso on sopiva, ei liian julma eikä häiritsevän helppo. Taistelutilanteenkin hahmottaa nopeasti, siitä pitävät huolen hyvät symbolit. Isometrinen kuvakulma ja liikuteltava kamera auttavat nekin.

Yksinkertaista perustaistelumekaniikkaa on syvennetty elementeillä, tulella, tuulella, vedellä ja niin edelleen. Jokainen hahmo saa lisää voimaa jostain näistä ja heikkenee toisesta. Taistelukenttiä on mahdollista ”maalata” eri elementeillä. Se on tilanteesta riippuen puolustuspainotteista tai hyvinkin aggressiivista toimintaa.

Elementtijärjestelmän päälle löytyvät tietysti myös kokemuspisteet, eri taidot ja aseiden päivittäminen paremmiksi. Näperreltävää on, muttei liikaa. Homma pysyy hyvin kasassa.

Markkinamiesten puheita upeasta grafiikasta ei kannata uskoa. Suikoden Tacticsia kestää katsella, sitä kauniimmin pelin ulkoasua ei voi kuvailla. Osa hahmoista on tyylikkäitä, ja samoin on vihollisten laita. Pelin ääniraidalta ei jää päähän kummittelemaan kuin ääninäyttelijät. Musiikki soi taustalla, muttei häiritse.

Suikoden Tactics antaa enemmän sarjan maailmaan perehtyneille kuin Konamin tuoteperheeseen ensimmäistä kertaa tutustuvalle pelaajalle. Oli pelin juonesta ja melodraamasta sitten mitä mieltä tahansa, taistelut on toteutettu hyvin ja niistä riittää iloa muutamaksi kymmeneksi tunniksi.