Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 239. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Viikonlopun roolipelihetki
On aina ilo törmätä täysin sattumalta peliin, jota ei tiennyt edes kaipaavansa elämäänsä. Kanadalaisen BKOM Studiosin uutuusteos Sunday Gold naittaa kepeää roolipelaamista pakohuoneiden innoittamaan seikkailupelimuottiin ja saa aikaan hauskan persoonallisen seoksen täynnä klassisia peli-ideoita.
Päänäyttämönä on 2070-luvun Lontoo, jossa kolmihenkinen rikollisjoukko päättää kohentaa taloudellista tilannettaan tekemällä nopean soluttautumiskeikan paikalliseen ökykorporaatioon ja myymällä sieltä kalastamiaan salaisuuksia eteenpäin. Kyse on kuitenkin miljardööreistä, joten operaatio paljastaa muutakin kuin muutaman satunnaisen luurangon kaapin perältä. Sen myötä yhteisön yleinen hyöty nousee vähitellen tärkeämmäksi kuin omien taskujen täydentäminen.
Sunday Gold ei perustu mihinkään olemassa olevaan viihdebrändiin, mutta se voisi yhtä hyvin olla oma sarjakuvansa. Tämän puolesta puhuu visuaalinen tyyli, jonka vaikutus näkyy kerronnallisissa ratkaisuissa asti. Samalla maailma huokuu henkeä, johon odottaisi törmäävän pölyisessä antikvariaatissa. Tulevaisuuden Britannia ei ole pintapuolisesti erityisen erilainen omaan aikaamme nähden, mutta sen taustalla piilevät yksityiskohdat aina Espanjan kanssa käydyistä Kuu-taisteluista päähenkilöiden vanhoihin seikkailuihin. Ne vihjaavat mukavasti isommasta ja överimmästä kokonaisuudesta, joka elää muuten hyvin tarkasti rajatun päätarinan ympärillä.
Sunday Goldin juoni ei loppujen lopuksi ole järin erikoinen. Tarinan kantavin voima ovat sen mukavan rähjäiset brittisankarit Frank, Sally ja Gavin, jotka luovat persoonallisen kontekstin pelaajan pelimaailmasta tekemille havainnoille. Tämä on ensiarvoisen oleellista siksi, että käytännössä 80 prosenttia pelaamisesta koostuu yksityiskohtien haravoinnista erilaisissa huoneissa, joihin sankarit päätyvät enemmän tai vähemmän hienovaraisesti soluttautumaan.
Tavanomaisista osoita ja klikkaa -tyypin seikkailupeleistä Sunday Gold eroaa sillä, että pelimaailmassa tehtävät konkreettiset toimet, kuten tietokoneiden hakkerointi ja esineiden poiminen, vaativat pelihahmojen kykypisteiden käyttöä. Lähtökohtaisesti kukin hahmo voi tehdä asioita kerralla noin kuuden kykypisteen edestä, minkä jälkeen on pelimaailman itsensä vuoro toimia. Yleensä tämä näkyy alueiden hälytystilan nousemisena tai laskemisena, mikä vuorostaan voi johtaa esimerkiksi vuoropohjaisesti käytävien taistelujen käynnistymiseen.
Monet asiat toimivatkin ristiin ympäristön tutkimisen ja vihollisten pieksemisen välillä. Taisteluissa käytettävät hyökkäykset syövät samoja kykypisteitä kuin ympäristöjen vaatimat toiminnat, joten vihollisia ei sovi pamputtaa aivan ajattelematta. Vuorostaan ympäristöistä voi erinäisten apuvälineiden ohella löytää tapahtumia, jotka nostavat hahmojen stressitasoa ja tekevät negatiivisilla vaikutuksillaan kevyemmistäkin yhteenotoista pahimmillaan stressaavia koitoksia.
Järjestelmät on onnistuttu punomaan yhteen mukavan suoraviivaisesti ja ymmärrettävästi, ja siksi jokaisen uuden huoneen avaaminen on aina oma jännittävä hetkensä. Noin kymmentuntisen seikkailun lopulla jää lähinnä toivomaan, että järjestelmiä olisi käytetty hyödyksi hieman monipuolisemmin ja kunnianhimoisemmin. Toisaalta pelissä on läsnä myös pari erikoisempaa tilannetta, joissa pelaaja voi huomaamattaan toimia kehittäjien odotuksiin nähden yllättävillä tavoilla ja synnyttää tarinan kannalta epäjohdonmukaisia kohtauksia.
Ennen kaikkea Sunday Gold on hauskan rento valopilkku syksyn pelivalikoimassa. Niin rooli- kuin seikkailupelienkin ystäville on tarjolla ehdottomasti syvällisempiä ja monipuolisempia pelikokemuksia, mutta toisaalta Sunday Goldin virtaviivaisuus on omalla tavallaan mukaansatempaava ominaisuus