Mutanttimaniaa Sunset Cityssä
Tasoloikkapelien ystäville tuttu Insomniac Games pääsi yllättämään syksyn pimeydessä väriloistona hehkuvalla Sunset Overdrivella. Aggressiivinen markkinointi tuntui keskittyvän liikaa silkkaan hauskanpitoon, joka helposti nosti ärsyyntymiskertoimet huippuunsa pelistä kiinnostumisen sijaan. Ennakko-odotuksien vastaisesti kyseessä on kuitenkin aidosti viihdyttävä kokemus, joka jaksaa viehättää pitkään.
Sunset City on kuin mikä tahansa trendien aallonharjalla ratsastava kaupunki, eikä se menetä uskottavuuttaan edes maailmanlopun uhatessa. Upouutta Overdrive-energiajuomaa yliannostukseen asti kiskova kansa huomaa muuttuneensa oransseiksi mutanteiksi, jolloin pelaajan harteille jää sekavan tilanteen selvittäminen. Mutanttien lisäksi yleistä rauhaa uhkaamaan liittyy muitakin ryhmittymiä, jolloin koko kaupunki tuntuu sotivan keskenään. Näistä asetelmista käynnistyy matka, joka ei säästele älyttömyydessä tippaakaan.
Heti kättelyssä pelaaja pääsee toteuttamaan itseään suunnittelemalla mieleisensä hahmon. Punkrockhenkinen toteutus paistaa silmään ilahduttavasti, ja valittavissa onkin jos jonkinlaista hiusviritelmää ja asukokonaisuutta. Oma avatar on myöhemmin täysin muokattavissa kasvojenpiirteitä myöten, joten viiksien ja parran välillä arpova saa kyllä toteuttaa mielihalunsa ihan milloin tahansa. Luovia yksilöitä ilahduttanee tieto siitä, että sukupuolten välistä eroa ei esimerkiksi pukeutumisen osalta ole. Mikään ei ilmennä yksilönvapautta samalla tavalla kuin mies cheerleading-hamosessa, ja sama toki päinvastoin.
Nykytrendien mukaisesti myös Sunset Overdrive on rakennettu avoimen maailman ehdoin. Ratkaisu on ehdottoman toimiva, sillä sekä sivu- että päätehtävätyypit tukevat tätä erinomaisesti. Koko kaupunki on pelaajalle avoin alusta alkaen, ja silkkaan alueen tutkimiseen on annettu äärettömän matala kynnys. Kartta täyttyy erilaista keräiltävistä esineistä, kuten haisevista tennareista ja vessapaperista, mutta tehtävät itsessään ovat kovin tavanomaisia. Monesti toistuva kaava lähettää pelaajan tiettyyn paikkaan joko tappamaan jotakin tai hakemaan jonkun esineen. Hienoisesta variaation puutteesta huolimatta Sunset Overdrive onnistuu muuttamaan rutiinit äärimmäisen miellyttäviksi, sillä pelimekaniikka on puhdasta hauskuutta.
Isossa kaupungissa ei suinkaan liikuta jalan. Ensinnäkin välimatkat ovat aivan liian rasittavia hitaanpuoleisella kävelijällä. Toisekseen mutantit tulee ja mutantit tappaa. Sunset Cityä kansoittaa aivan jäätävä ylivoima, jonka pelaaja tulee vielä kantapään kautta oppimaan. Pähkähulluun peliin sopii mainiosti se, että esimerkiksi autojen pinnat on muutettu trampoliinin lailla ilmaan lennättäviksi alustoiksi, joita hyödyntämällä on mahdollista hypätä vaikkapa voimalinjaa kohti. Nämä kaupunkiin virtaa jakavat kullanarvoiset kaapelit suovat nimittäin erinomaisen vaihtoehdon pitkien ja vähän lyhyempienkin matkojen taittamiseen. Suuri osa pelimekaniikasta nojaa ilmassa loikkimisen, seinillä juoksemisen ja erilaisilla reunoilla ja kaiteilla grindaamisen vaihteluun niin matkustaessa kuin taistellessakin.
Kyseessä on ehdottomasti raikas lopputulos. Jalkaisin pelaaja on suorastaan korostetun avuton ja voimaton, joten peli käytännössä pakottaa tämän yläilmoihin ja liikkeelle. Tämä vaatii pientä totuttelua, mutta pian sujuvaa ja nopeatempoista etenemistä osaa arvostaa. Taistelusysteemi on suunniteltu erityisesti tätä varten. Voimalinjoja vauhdilla edes takaisin pinkova pelaaja on haastava kohde, ja yläilmoista välittyvä näkymä antaa kattavan kokonaiskuvan vallitsevasta tilanteesta. Kohteiden priorisointi esimerkiksi kestävämpien vihollisten ilmaannuttua on helppoa, ja pienen etäisyyden ottaminen akuutissa vaaratilanteessa onnistuu helposti. Vaikka lähitaisteluaseita löytyy sorkkaraudasta pesäpallomailaan, syntyy suurempi vahinko poikkeuksetta aina etäältä. Tätä varten on kehitelty jos jonkinlaista tuliasetta taattuun mielipuoliseen tyyliin.
Tavanomaiset aseet on heitetty suosiolla nurkkaan, ja tuomionpäivän meininkejä vastaan taistellaan sillä mitä on. Tämä voi pelin luonteen huomioiden käsittää aivan mitä tahansa. Sunset Cityssä räjähtävät pehmonallet ovat arkipäivää siinä missä cd-levyjä sarjatulella syöksevä kiväärikin. Viholliset kätevästi paikoilleen jäädyttävä ammus on erittäin käytännöllinen, eikä perinteinen tulta syöksevä haulikkokaan jää hyllyyn pölyyntymään. Monipuolinen repertuaari on erittäin käytännöllinen, sillä jokaisella vihollistyypillä on omat heikkoutensa. Tämä on huomioitu klassisella aseympyrällä, jonka kautta aseesta toiseen vaihtaminen on helppoa ja nopeaa.
Perustason varustus ei tietenkään riitä, ja siksi käytetyt aseet keräävät kokemuspisteitä. Kasvava taso tarkoittaa luonnollisesti suurempaa vahingontuottokykyä, mutta mahdollistaa myös eräänlaisten tehostimien käytön. Näitä pelaajan on mahdollista saada haltuunsa tehtäviä suorittamalla tai niiden tekoon vaadittavia tarvikkeita keräämällä, ja ne vaikuttavat kukin omalla tavallaan. Ampeiksi nimettyjä tehosteita käyttämällä on mahdollista kustomoida sekä aseisiin että pelihahmoon erilaisia lisäominaisuuksia, kuten suurempia lippaita tai erikoishyökkäyksiä.
Ampien lisäksi pelaaja voi varustaa hahmonsa vielä Overdriveiksi nimetyillä lisäkyvyillä, jotka muistuttavat luonteeltaan hyvin paljon ensiksi mainittuja. Näissä jujuna toimivat merkit, joita voi keräillä erilaisin matkustusmenetelmin tai vihollistapoin. Merkkejä keräämällä pelaaja voi ostaa uusia Overdriveja, joita voi olla käytössä kuutisen kappaletta kerrallaan. Valinnanvaraa on runsaudenpulaan asti, ja erilaisten kustomoitavien asioiden määrä tuntuu alkuun suurelta selätettävältä. Ero aseiden sekä hahmon Ampien ja Overdrivien välillä tuntuu hyvin marginaaliselta ja koko systeemi turhan monimutkaiselta lisältä.
Visuaalisesti peli on kirkkaine väreineen miellyttävää katseltavaa. Sarjakuvamainen karikatyyrihenki puree, ja kaikki rakennuksista hahmosuunnitteluun on viimeisen päälle omaleimaisen näköistä jälkeä. Dialogi osuu ajan hermoille ja on pääsääntöisesti hauskaa kuunneltavaa. Viittaukset nykyajan ilmiöihin pistävät väkisinkin hymyilemään, ja flegmaattisena notkuvissa internetajan älypuhelinteineissä on sitä jotakin. Pelistä huokuu tietynlainen itseironia, eikä Sunset Overdrive ota itseään turhan vakavasti. Suoranaisesta parodiasta ei kuitenkaan ole kyse. Humoristista väri-ilottelua on ryyditetty rehdillä punkrockräimeellä, joka omalta osaltaan luo myös varsin 90-lukulaista tunnelmaa.
Sunset Overdrive ei yritä keksiä pyörää uudelleen. Avoimen maailman toimintapeleistä se erottuu kuitenkin edukseen kekseliään maailman ja toimivan pelimekaniikan ansiosta. Pääjuoni hukkuu hetkittäin kaiken hulluttelun alle, mutta siitä ei ole varsinaista haittaa – painopiste on selkeästi pelin muissa osa-alueissa. Kaikille Sunset Overdriven sekopäinen sillisalaatti ei välttämättä ole mieleen, ja ajoittain pelissä tuntuu olevan ihan vähän liikaa tekeillä yhtä aikaa. Kaikesta huolimatta kyseessä on viihdyttävä kokonaisuus, joka jättää kaikkea muuta kuin kylmäksi.