Kissa vieköön!
Nintendon Mario on aina ollut todellinen innovaattori. Vuosien varrella putkimiehen seikkailuissa on ensiesitelty paljon sellaisia ideoita, joista on myöhemmin tullut alalla standardeja tai jopa kokonaisia omia genrejään.
Sarjan tuorein peli, Super Mario 3D World, ei sinänsä unohda innovaatiota, mutta nyt se on erilaista. Peli ei tarjoile mitään yhtä tai kahta mullistusta, vaan lähtee liikenteeseen pikemminkin haulikkomentaliteetilla: piippuun ladataan miljoona uutta ideaa, vedetään liipaisinta ja katsotaan, miten käy. Hieman yllättäen tuloksena on eräs vuoden parhaista peleistä ja ehkä jopa hyvä syy ostaa Wii U.
Kuten nimestäkin voi päätellä, Super Mario 3D World on läheistä sukua Super Mario 3D Landille, eräälle Nintendon 3DS-käsikonsolin parhaista peleistä. Asialla on ollut Super Mario Galaxy -tiimi, mikä näkyy ja tuntuu lähinnä laadussa, sillä pelinä 3D World on aika erilainen. 3D Landin tavoin kenttiä voi ehkä parhaiten kuvailla 3D-tasolle heijastettuina 2D-kenttinä. Ne koostuvat usein pienistä aukioista sekä joihinkin suuntiin vierivistä tunneleista, käytävistä ja tasoista, joskin nyt mukana on myös suurempia ja avoimempia kenttiä.
Merkittävämmät erot jopa 3D Landiin alkavat siitä, että toisin kuin Mario-peleissä yleensä, ohjattavia hahmoja ei ole vain yhtä, vaan useampia. Pelin alussa saa Super Mario 2 -tyyliin valita Marion, Luigin, prinsessa Peachin tai Toadin, joista jokaisella on oma pelityylinsä. Mario on se keskitien kulkija, Luigi hieman parempi hyppijä, Toad porukan nopein ja Peach osaa liitää hieman ilmalentonsa aikana, mikä auttaa erinomaisesti paikkaamaan pieleen menneitä hyppyjä.
Hahmoja voi vaihtaa lennosta kenttien välillä, ja tarjolla on myös neljän pelaajan moninpeli, joka on New Super Mario Brosin tavoin edelleen aivan naurettavaa kaaosta. Pelaajat ovat jatkuvasti toistensa tiellä, joku putoaa koko ajan rotkoon ja usein pelkkä television näkeminen on hankalaa, kun kaikkia naurattaa niin paljon.
Yksinpeli on silti se paras tapa nauttia Super Mario 3D Worldistä, sillä edellisten pelien tavoin sen vaikeustaso on aika petollinen. Periaatteessa suurimman osan pelistä pääsee kyllä läpi melko kivuttomasti, mutta perinteiseen tyyliin suuria osia seikkailusta on lukittu kentistä kerättävien tähtien taakse. Jos niitä ei saa tarpeeksi, paljon jää näkemättä. Ja niiden kerääminen taas on välillä aika haastavaa puuhaa, ainakin jos kolme ADHD-apinaa riehuu ympärillä.
Tähän väliin tulee yllättävä tunnustus: minä ihailen valtavasti Nintendon kehitystiimejä, enkä vain sen takia, että he tekevät jatkuvasti todella laadukkaita pelejä ja ovat täten todistettavasti erinomaisen hyviä työssään. Ei, tällä kertaa ihailen heitä sen takia, että he uskaltavat luottaa laajalti ideoihinsa. Super Mario 3D World kun esittelee miltei jokaisessa kentässään jotain uutta, ihmeellistä ja hauskaa. Ja joskus käy niin, että tätä uutta, ihmeellistä ja hauskaa asiaa ei sitten enää toista kertaa pelissä nähdäkään.
Tämä vaatii kehitystiimiltä valtavasti kanttia, sillä yleensä käy helposti niin, että paria hyvää ideaa toistetaan, kunnes ne on käytetty aivan totaalisen puhki. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että niitä hyviä ideoita nähdään usein sen verran, että ne tuntuvat koko ajan uusilta ja hauskoilta, mutta eivät pääse palamaan loppuun. Ja kulman takana odottaa aina jotain uutta. Tuloksena on peli, joka ilahduttaa, yllättää ja viihdyttää vielä 15. pelitunnillaankin yhtä paljon kuin ensimmäistä kertaa alkuruutua katsellessa.
Yllätyksiä tulee vastaan kaikissa mahdollisissa muodoissa ja mielissä. Aloitetaan vaikka Mario-peleistä tutuilla esineillä, jotka ovat aina olleet keskeinen osa pelattavuutta. Tanooki-puvut, tulikukkaset ja muut klassikot löytyvät toki edelleen, mutta mukana on pari uutta ja herkullista tuttavuutta, joista paras on tietenkin kissapuku.
Kentästä löytyvän kultaisen kellon avulla Mario – tai kuka tahansa hänen kumppaneistaan – muuttuu kissaksi. Hempeä ja todella kissamainen animaatio on jo hauskaa katseltavaa, mutta lisäksi kissoilla on vielä niin pahuksen hauska pelata. Kissa-Mario raapii, hyppii saaliin päälle, kiipeilee ylös seiniä ja tekee muitakin kevätjuhlaliikkeitä, jotka avaavat pelin kenttiä aivan uusiin suuntiin. Kissapuvun hyödyntäminen onkin usein avainasemassa salaisuuksia jahdattaessa, mutta myös aivan pahuksen söpöä katsottavaa – ja kuunneltavaa, sillä kissapuku päällään hahmot maaliin tultuaan eivät hihku ilosta, vaan naukuvat. Jep, joku sai juuri sokeritaudin liiasta söpöydestä.
Eivät yllätykset toki yhteen kissapukuun lopu, vaan mukana on kaikkea uutta vänkää sekä viittauksia vanhoihin hyviin aikoihin. Kenttäsuunnittelu on todella mielikuvituksellista. Joskus juostaan Bowserin panssarivaunukolonnaa pitkin, toisinaan väistellään spottivalojen mukanaan tuomia tykistökeskityksiä linnan muureilla ja joskus taas leikitään tasohyppelyä varjojen maassa.
Ehdin jo alkumetreillä ahdistua, kun näytti siltä, että 3D World seuraisi tasohyppelypelien perinteistä jäämaa–tulimaa–hiekkamaa-hierarkiaa, mutta toisin kävi. Maailmat ovat vain löyhiä viitekehyksiä, joiden sisällä kehitystiimi on tehnyt aivan mitä lystää. Miksipä ei aavikolla voisi vaikka piipahtaa sirkukseen leikkimään trapetsitaiteilijaa?
Mukana on myös hillittömät määrät söpöjä yksityiskohtia. Rannalla voi katsella, miten goombat (eli kuukuset) nokostelevat uimarenkaissa. Talvikentistä taas löytyy luistimillaan jäällä kiitäviä goombia, joiden kulkuvälineet voi siepata omaa luisteluhetkeään varten – ja niin edelleen.
Söpöily ja yllätykset eivät tietenkään kantaisi 3D Worldiä vielä kovin pitkälle, joten onneksi perustana on A-luokan pelattavuus. Ohjaus on tiukka ja tarkka ainakin analogitikuilla pelattuna. Myös Wiimotella voi pelata, mutta digiohjaus jätti ainakin minusta hieman toivomisen varaa. Sanotaan kuitenkin näin: kunhan ohjauksen kanssa on päässyt sinuiksi, yksikään kuolema ei taatusti johdu siitä.
Kun tähän yhdistetään vielä huipputason graafinen suunnittelu, vankkumaton ruudunpäivitysnopeus ja todella tarttuva soundtrack, kyseessä on aika harvinaisen hyvä tasohyppelypeli. Itse pelasin arvostelua varten 3D Worldin läpi pikavauhtia, mutta tarkoituksena on vetää plakkariin sataprosenttinen läpäisy, vaikka syksy onkin pelitoimittajalle aivan kamalan kiireistä aikaa. Se jos mikä on laatupelin merkki, ja Super Mario 3D World kiilaakin saman tien Wii U:n parhaiden pelien kärkisijoille.