Monkey Ball veteraaneille Step & Rollin alkuasetelmat vaikuttavatkin hyviltä: edellisen Wii-osan pomotaistelut loistavat poissaolollaan ja puristeja pöyristyttänyt hyppynappikin on taas poistettu. Onko tarjolla siis vanhaa kunnon HC-pyörittelyä, jossa ohjaat apinapallosi maaliin kallistellen pelimaailmaa zenmäisellä tyyneydellä?
Apinan kontit. Step & Roll on yksinkertaisin ja sisältököyhin Monkey Ball ikinä, ja pelin 70 kentän maailma on pelattu läpi todella nopeasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mukana olisi oikeasti haastaviakin kenttiä, mutta ajatus kenttien takana vain on radikaalisti erilainen aiempiin verrattuna. Useammankin kentän haaste lepää vain siinä, että minuutin aikaraja tulee vastaan. Karmeimmat esimerkit tästä ovat labyrintit, joista ei voi tipahtaa pois ollenkaan – pelaaja joko törmäilee seinien kautta maaliin asti tai sitten edessä on toinen tuskien minuutti.
Osaltaan kenttäsuunnittelua rajoittaa tuki Balance Boardille. Tasapainolauta saattaa kuulostaa hyvältä idealta, mutta todellisuudessa pelaaminen on surkuhupaisan mahdotonta sen kanssa. Myös Sega on huomannut tämän, ja laudalla pelatessa kentistä poistuukin suurin osa esteistä – pallon liikuttaminen haluttuun suuntaan on aivan tarpeeksi haasteellista muutenkin. Remote-ohjainta kallistelemalla pelaaminen sujuu kyllä, mutta analogitikkua tulee silti ikävä.
Myös minipelit ovat kärsineet. Määrä on tippunut 50:stä 21:een ja hyvien pelin määrä on laskenut samassa suhteessa. Alkuperäiset pelit loistivat myös tällä saralla, kun vain muutama minipeli riitti kaikkien ollessa timanttia.
Monkey Ball: Step & Rollissa on hetkensä, mutta useimmiten se vain turhauttaa joko helppoudellaan tai monotonisuudellaan.