Mätkintä mahtuu myös taskuun
Masahiro Sakuraita kannattaa pitää silmällä. 19-vuotiaana Nintendolle Kirbyn luonut japanilainen pelisuunnittelija pyrkii helposti lähestyttäviin mutta syvällisiin pelikokemuksiin, joissa keskeistä on myös viimeistely ja jälleenpeluuarvo. Sakurai vakuuttikin viimeksi Nintendo 3DS:n erinomaisella ammuskelulla Kid Icarus: Uprising (2012), josta salaisuudet eivät todellakaan loppuneet kesken.
Nyt Sakurai palaa kehittämänsä Super Smash Bros. -kamppailusarjan pariin, ja tarjoaa entistä kookkaamman ja kauniimman kokonaisuuden sekä todistaa samalla lajityypin soveltuvan myös kannettavan laitteen pienelle näytölle ja napeille.
Nintendo 3DS:n Super Smash Bros. ei riko sarjansa 15-vuotiaita perinteitä, vaan hioo ja laventaa niitä. Pelissä yli 50 hahmoa iskevät sarjakuvamaisesti yhteen, käyttävät kummallisia erikoisesineitä ja pyrkivät lopuksi heittämään vastustajat ulos pelialueelta. Laaja hahmokaarti täyttyy Nintendon kestosuosikeista aina Mariosta Zeldaan ja Yoshista pokémoneihin, mutta mukana on yllättäviäkin tuttavuuksia, jotka paljastusten sijaan kannattaa löytää pelistä itse.
Sivuttaissuuntainen ja usean osanottajan välinen kamppailu on täynnä vauhtia ja vilskettä. Ja vaikka pelattavuuden sisäistääkin vaivatta, energinen meno vaatii keskittymistä ja taitoa – etenkin kovalla vaikeustasolla.
Tarkkuutta edellyttävät myös tyylikkäät kentät, jotka kumpuavat kiehtovasti Nintendon värikkäästä menneisyydestä. Kamppailun luonne muuttuu oleellisesti kenttien vaihtuessa; esimerkiksi kentät saattavat liikkua automaattisesti eteenpäin, sisältää korkeuseroja sekä yllättää ansoillaan. Hetkittäistä apua saadaan sivuhahmoilta, jotka liikkuvat ja hyökkäävät ilman pelaajan käskyjä. Ja kun tähän lisätään sattumanvaraiset erikoisesineet ja supervoimat, on selvä, että tuuriakin tarvitaan. Mutta kuten Mario Kart -sarjassakin on tapana; parhaat pelaajat yleensä voittavat.
Super Smash Bros. tarjoaa lukuisia vaihtoehtoja taitojen hiomiseen ja oman pelityylin löytämiseen. Mukana on tyypillisten yksinpelin, harjoitusmuodon ja turnaustilan vastapainoksi yllättäviäkin pelimuotoja, kuten putoavien palikoiden tuhoamista ja seikkailua, jossa kartoitetaan ympäristöä ja kerätään kokemuspisteitä aikarajan puitteissa. Jokaisesta pelimuodosta voi nauttia joko muutaman minuutin tai usean tunnin ajan – tämä on koukuttavan pelisuunnittelun kulmakivi, varsinkin kun otetaan huomioon käsikonsolin moninaiset käyttötarkoitukset.
Vaikka Super Smash Bros. viehättääkin tehokkaasti yksin, pelaaminen on mieluisinta porukassa. Moninpeli onnistuu joko paikallisesti lähiverkossa tai netissä muuta maailmaa vastaan. Kokemus kannattaa ensisijaisesti jakaa kavereiden kesken samassa huoneessa, mutta myös nettiosio herättää mielenkiinnon. Siinä peli pyrkii löytämään vastustajia läheltä Euroopasta, mutta kellonajasta riippuen seura voi täyttyä amerikkalaisista ja japanilaisista. Tämä voi harmittaa, koska nettikoodi saattaa nykiä etäämmälle.
Satunnaista netissä tökkimistä lukuun ottamatta Super Smash Bros. pyörii tasaisella 60 kuvan sekuntivauhdilla, mikä vaikuttaa erittäin myönteisesti pelattavuuteen. Eikä sulavan ruudunpäivityksen eteen ole tehty graafisia rajoituksia tai myönnytyksiä: tässä on yksi Nintendo 3DS:n kauneimmista peleistä.
Ilahduttavaa on lisäksi, että erinomaisen pelin satoja Nintendo-aiheisia pokaaleja voi ostaa joko kamppailuissa kerätyillä pisteillä tai kultakolikoilla, joita ansaitaan kantamalla konsolia ulkona askelmittarina. Pokaalit rytmittävät pelikokemusta reippaasti ja alleviivaavat entisestään pelissä vallitsevaa vahvaa ymmärrystä ja kunnioitusta Nintendon historiaan.