Tekijä: Housemarque
Julkaisija: Sony
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation Vita
Moninpeli: Ei
Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei
Tähtipölyä taskussa
Vaikka Super Stardust HD oli ensimmäisiä PlayStation Networkissa julkaistuja PS3-pelejä, se mielletään yhä yhdeksi niiden parhaista. Alati kehittyvien ja entistä kunnianhimoisempien latauspelien maailmassa se on yhä melkoinen meriitti, mutta ansaittu sellainen. Arcadehenkinen avaruusammuskelu löysi paikkansa pelaajien sydämissä yksinkertaisella, mutta sitäkin onnistuneemmalla tupla-analogiohjauksellaan, jonka voimin alusta voi ohjata toisella tatilla ja ampua haluttuun ilmansuuntaan toisella. Yhdistelmä teki avaruuden uhkien pyyhkimisestä tarkkaa, haastavaa ja hauskaa.
Tähtipölyä saatiin myöhemmin myös taskukokoon PSP:llä. Super Stardust Portable oli hyvä yritys siirtää idea kannettavaan muotoon, mutta pelin paras terä katosi toisen analogisauvan puutteen myötä. Nyt helsinkiläisellä Housemarque-studiolla on ollut tilaisuus paikata tämä taskukokoinen aukko PlayStation Vitalla, jolla Super Stardust Delta pyörii juuri sellaisena kuin pitääkin.
Planeettoja ympäriinsä kiertävällä avaruusaluksella ammuskellaan yhä asteroideja ja vihollisia tuusan nuuskaksi lennosta vaihdettavalla tulisäteellä ja jääammuksilla, mutta pelaajan kimppuun käyviä uhkia on kyettävä myös väistelemään. Ampumisen ja pujottelun lisäksi on muistettava kerätä talteen niin tähtipölyä, pistepotteja kuin erikoisesineitäkin, jotka tehostavat aluksen aseistusta entisestään.
Koskematta paras
Vitan kahden analogiohjaimen ja täysin ajan tasalla pysyvän ruudunpäivityksen ansiosta Super Stardustin pelaaminen sujuu juuri sellaisella tarkkuudella kuin voisi toivoa. Alus pysyy koko ajan pelaajan tarkassa hallinnassa, ja epäonnistumiset menevät puhtaasti oman reagointikyvyn piikkiin.
Toki pelaajan eteen pukataan sen verran kovia haasteita, että omat taidot on harjaannutettava täyteen kukoistukseensa ihan alhaisimmasta vaikeustasosta asti. Se ei kuitenkaan tuota ennenaikaista hiustenlähtöä, sillä tuntuma on äärimmäisen hiottu ja aseet ovat edelleen hyvin tyydyttäviä. Etenkin jättimäistä ruoskaa muistuttavalla tulisäteellä leikkiminen on käsittämättömän hauskaa, ja sillä innostuu huitomaan välillä hieman liikaakin.
Kuvauksesta voi päätellä, ettei Super Stardust Delta yritä keksiä pyörää uudelleen – toisaalta hyvä niin. Joidenkin mielestä peli saattaa olla liiankin samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta samanaikaisesti Delta itsessään osoittaa, etteivät uudistukset aina vie yksinkertaiseksi tarkoitettua kaavaa parempaan päin. Peliä voi nimittäin pelata perinteisillä Pure-asetuksilla tai Vitan erikoisominaisuuksia hyödyntävillä Delta-asetuksilla.
Delta-asetuksilla voidaan muun muassa ampua kymmeniä ohjuksia ympäriinsä kosketusnäytöllä, kun taas takapaneelin näpäytys luo planeetan ilmakehään romua sisäänsä imaisevan mustan aukon. Molemmat ovat näyttäviä, tehokkaita ja toisinaan jopa hauskoja, joskin kiivaissa tilanteissa käden siirtäminen tatilta tähtäämään ruudulle tai takapaneelille voi pahimmassa tapauksessa rikkoa pelin tarkkuutta vaativan luonteen. Samaa voi sanoa myös koko konsolin heilauttamisesta EMP-aallon laukaisemiseksi.
Kyse on jälleen tottumiskysymyksestä, mutta useimmissa tapauksissa mielenkiintoiselta kuulostavat ideat lähinnä horjuttavat jo valmiiksi tasapainossa olevaa pakkaa. Tämän takia Pure-asetusten mukanaolo on erittäin tervetullut veto Housemarquelta, sillä Super Stardust toimii parhaiten ilman ylimääräisiä kikkailuja.
Pistejahtien ystäville
Mukana on viisi planeettaa, joista kukin sisältää viisi tasoa. Ne voi halutessaan pelata putkeen mahdollisimman ison pistepotin toivossa tai hillitymmin planeetta kerrallaan. Kaikki planeetat putkeen syöksevän Arcade-tilan hauskuus piilee myös siinä, että aseet ehtivät kehittymään huippuunsa ja ne säilyvät täydessä latingissa planeetasta toiseen siirtyessä. Yksittäiset planeetat taas istuvat paremmin lyhyempiin pyrähdyksiin. On myös mukavaa, että omia pistepotteja voi jälleen vertailla kavereiden kanssa kätevästi verkon kautta, mikä motivoi koukuttavaa pelaamista entisestään.
Sisältääpä peli vielä kasan erilaisia minipelejä, joissa myös pyritään tuomaan Vitan erikoispiirteitä esille enemmän tai vähemmän laihoin tuloksin. Mukaan mahtuu asteroidien litistämistä kosketuspintojen avulla, tasapainottelua konsolia kallistelemalla ja niin edelleen. Vaikka kyse onkin mukavasta ajantaposta ja lisäpelattavasta, luomukset eivät vakuuta läheskään samalla tavalla kuin hiottu pääpelinsä.
Super Stardust Delta on epäilyksettä Vitan julkaisupelien parhaimmistoa. Se on erinomainen peli muutenkin. Laatu saattaa syntyä vanhoilla ja hyviksi todetuilla keinoilla Deltan uusien Vita-ominaisuuksien sijaan, mutta kokeilunhaluiset lisämausteet eivät suinkaan himmennä näitä saavutuksia – päinvastoin. Ne tarjoavat vaihtoehtoisen tavan nauttia erinomaisesta pelistä, mikä ei ole pois keneltäkään.