Retro on pop, Capcomilla tunnutaan huomanneen. Luotto vanhoihin huippusarjoihin on poikinut monentasoista ylösnousemusta, joista yksi onnistuneimpia on yli vuoden takainen Street Fighter IV. Kuuden hyökkäysnapin kaksintaisteluiden viehätysvoima kantaa kokonaisen kalenterikierroksen jälkeenkin, mikä povaa erinomaista lähtöasetelmaa parannellulle Super Street Fighter IV -versiolle. Tyylikästä 3d-grafiikkaa ja perinteikästä 2d-pelimekaniikkaa sekoittavan pelin toimivuutta oleellisempi kysymys kuuluu, onko uutta materiaalia tarpeeksi oikeuttamaan kokonaan uuden pelijulkaisun?

Super Street Fighter IV:n silmiinpistävin ero Street Fighter IV:ään nähden on kymmenen uutta taistelijaa. Koko alkuperäisen hahmokaartin rinnalla ovat nyt Final Fight -parivaljakko Guy ja Cody, puuttunut Super Street Fighter II -kaksikko T. Hawk ja Dee Jay, Street Fighter III:sta tutut Ibuki, Makoto ja Dudley sekä jo alkuperäisessä Street Fighterissa nähty Adon. Värikkään joukkion kruunaavat täysin uudet kasvot, taekwondoon turvautuva naispaholainen Juri sekä vähintäänkin eriskummallinen öljypainija Hakan. Pikaisten moninpelisessioiden ystäviä ilahduttanee, että koko 35-henkinen joukko on avoinna alusta alkaen.

Uudet taistelijat ovat vaatineet hahmojen välisen tasapainon viilailua, joka ulottaa otteensa myös alkuperäisiin katutappelijoihin. Monilla erot jäävät varmasti havaitsematta, sillä muutokset voivat olla hyökkäysten tehoissa tai niiden millintarkoissa liikeradoissa. Huomattavasti näkyvämpänä taktisena piirteenä on iskujen vastaanottamisesta kertyvien Ultra-kombojen kasvaminen kahteen per hahmo. Kombovaihtoehto valitaan ennen ottelua, ja jäykkäsormisemmillekin löytyy usein helpommin lähestyttäviä vaihtoehtoja.

Verkostossa lätisee

Viilausten ja kosmeettisten lisäysten ohella Super Street Fighter IV keskittyy rankalla kädellä verkkopelaamiseen, mikä onkin moninpelillä elävään lajityyppiin tervetullut lisäys. Tavanomaisten rankkausotteluiden rinnalle ovat nyt nousseet maksimissaan kahdeksan hengen tiimiottelut, joissa kunkin joukkueen jäsenet ottavat toisistaan mittaa yksi kerrallaan. Toisena uutena verkkomuotona nähdään niin sanotut loppumattomat ottelut, joissa voittaja haastaa seuraavan jonossa olevan.

Kummatkin moodit ovat varteenotettavia lisäyksiä, joskin niiden luonteenpiirteeseen lukeutuu luonnollisesti myös odottelu. Vaikka osanottajat voivat vuorojonossa katsoa ja kommentoida käynnissä olevia otteluita, toiminnannälkäisenä perusottelut ovat osuvampia ja paremmin annosteltuja turpajuhlia. Otteluiden katselua tuodaan esille muillakin tavoin, sillä mukana on uusi uusintakanava, josta voi käydä tarkkailemassa muiden pelaajien yhteenottoja. Tarkoituksena on mitä ilmeisimmin tutkia muiden pelityylejä ja oppia niistä uusia ideoita ja taktiikoita sekä tietenkin jakaa omat taidonnäytteet kiinnostuneiden katseltavaksi.

Hauskimmillaan Super Street Fighter IV on luonnollisesti saman sohvan äärellä pelattuna hyvän kaveriporukan kanssa, mieluiten mahdollisimman tarkan ohjaimen kera. Perusohjaimista Xbox 360 on tässä suhteessa yhä PlayStation 3:a heikommilla ristiohjaimensa takia, mutta ohjainsauvalla pelaaminenkin ajaa asiansa tyydyttävästi.

Vastataksemme alkuperäiseen kysymykseen, Super Street Fighter IV:n lisäykset ovat osittain riittäviä ja osittain eivät. Uusia pakkaa sekoittavia hahmoja on kiitettävästi, mutta esimerkiksi kenttälisäyksiä on vain nelisen kappaletta. Selvää kuitenkin on, että Super Street Fighter IV on mätkintäpelin sisältörikkaampi versio, joten uusille tulokkaille se on selkeä valinta. Sarjan kovimmat fanit vastaavasti janoavat niin paljon uutta Street Fighteria, että Super-päivitys on heillekin täydellinen paketti. Loppujen kannattaa punnita ostopäätöstä hieman tarkemmin.

8/10
Lisää luettavaa