Supremacy MMA / Arvostelut / pelaaja.fi

Supremacy MMA

16.11.2011 // Kirjoittanut: Eemeli Rekunen
0
Supremacy MMA

Vapaaottelua huonoimmillaan

Kehittäjä: Kung Fu Factory
Julkaisija: 505 Games
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: Xbox 360, PS3
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2
Verkossa: 2

Koska vapaaottelu on nyt muotia, kaikki haluavat osansa huumasta. Viime vuonna julkaistut UFC Undisputed 2010 sekä EA Sports MMA ovat molemmat loistavia vapaaottelupelejä, joilla molemmilla on vähän omanlaisensa näkemys lajista. Supremacy MMA tuo näiden ammattimaisten vaparipelien rinnalle kokonaan uudenlaisen näkemyksen. Ikävä kyllä.

Mennään maan alle

Supremacy MMA:ssa ei könytä isoilla areenoilla tai ohjata huippuluokan saleilta tulevia urheilijoita. Supremacy on undergroundimpi näkemys, jossa pahasti arville hakatut ja vähemmän tunnetut nimet mittelevät taitojaan raaoissa otteluissa. Pelin nimekkäimmät ottelijat ovat Jens Pulver ja Jerome LeBanner. Loput ovat tuntemattomia nimiä tai vaihtoehtoisesti keksittyjä, mutta silti tosimaailman kavereihin perustuvia hahmoja.

Areenalle astuessa voi heti aluksi todeta: onpa vaan paska peli. Verkkopeli lagittaa, animaatiot ovat tönkköjä ja pelattavuus jotain, jota en haluaisi enää koskaan kokea uudelleen. Peli koettaa peittää kaikki puutteensa ylilyödyllä raakuudella – säälittävän huonosti paikattu. Musiikiksi on valittu hc-melua, ikään kuin yritettäisiin viestittää, että ei tässä massoihin yritetäkään vedota. Musiikki vedonnee kuitenkin muutamiin, peli ei yhtään kehenkään.

Veri lentää

Supremacy MMA ei ole urheilupeli, kuten UFC Undisputed ja EA Sports MMA. Supremacy pyrkii enemmän tappelupelimäisyyteen kuin lajin simulointiin.

Puhtaissa tappelupeleissä luotetaan mielikuvituksellisiin ja nopeisiin liikkeisiin. Esimerkiksi näyttävät capoeira-tanssahtelut ovat Tekkenissä toimivia pystytekniikoita. Urheilupeleissä, kuten Fight Nightissa tai EA Sports MMA:ssa, taas luotetaan suoraviivaisiin, mutta toimiviin tekniikoihin, sekä strategiseen suorittamiseen.

Supremacy ottaa ikään kuin huonot puolet molemmista maailmoista. Siinä ei ole urheilupelien strategisuutta eikä tappelupelin näyttävyyttä.

Matto-ottelu on hävyttömän huonosti toteutettu. Sillä ei ole mitään merkitystä, oletko dominoivassa asemassa vai et. Paras vain hakata lyöntinappia eikä välittää teknisistä seikoista tippaakaan. Iskujen torjuminen tuntuu toimivan vähän milloin sitä huvittaa toimia. Parhaiten pärjää, kun vain lyö älyttömästi naamaan eikä edes mieti mitään liian hienoa.

Luovutussidonnat eivät lopeta matsia, vaan napsaisevat osan energiapalkista pois. Aina sidonnan tullessa pelaaja joutuu ärsyttävään tikunheilutuskisaan, joka on minun kirjoissani sitä kaikkein viheliäisintä pelisuunnittelua.

Myös pystyottelu on syvältä. Kovin monessa pelissä ei hahmon liikuttaminen ole näin kankeaa. Ohjaussysteemi on täysin käsittämätön. Iskut ja lyönnit lähtevät vähän miten sattuu, suojaussysteemi on täysin järjetön eivätkä vastaliikkeet onnistu kuin tuurilla. Toistan siis itseäni: kannattaa vain rämpyttää lyöntinappia ja toivoa parasta.

Moninpeli on toki hubaa, mutta vain siksi, että pelin surkeudelle voi nauraa kaverin kanssa. Tämä viihdyttää huikeat viisi minuuttia eli juuri yhden matsin ajan. Sen jälkeen konsolin kelkkaan tekee mieli laittaa joku oikea videopeli.

Täysin surkea

Jos nyt joku ei vielä tähän mennessä tajunnut, Supremacy MMA on varmasti yksi vuoden huonoimmista peleistä. En keksi heti yhtäkään hyvää asiaa sanottavaksi siitä. Se pilaa vapaaottelun maineen ja hidastaa koko ihmiskunnan kehitystä, joten siihen ei kannata uhrata hetkeäkään aikaa.

Saat enemmän rahoillesi vastinetta, jos maksat kaverillesi siitä, että hän potkaisee sinua haarojen väliin. Saat enemmän nautintoa, jos tunget hammastikun jokaisen varpaankyntesi alle pystyyn ja monotat täysillä seinään. Hyi olkoon, mikä peli!
 

2/10

Nostoja