Supreme Commander 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

Supreme Commander 2

7.05.2010 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
2

Ensimmäinen Supreme Commander oli suuren luokan tosiaikastrategia, joka keräsi kiitosta pc-pelaajilta. Pelin konsoliversio sen sijaan oli varsin epäonnistunut, sillä sen valtava mittakaava ei kääntynyt konsolille tökkimättä. Jatko-osan suhteen tilanne on sen sijaan päinvastoin: kevennetty ja virtaviivaistettu peli toimii mainiosti pelikonsolillakin, mutta monien pc-strategien mielestä sitä on tyhmennetty liikaakin. Nyt kuitenkin puhutaan juuri konsoliversiosta.

Automaatio helpottaa

Ensimmäisen pelin tavoin Supreme Commander 2 heittää pelaajan valtavan komentomechin puikkoihin, jolla sekä soditaan että rakennetaan. Tukikohtaa tarvitaan uusien yksiköiden sekä resurssien – massan, energian ja myös resurssiksi luokiteltavan tutkimuksen – tuottamiseen. Joukkoja löytyy niin maa-, ilma- kuin merivoimistakin, ja kartoista riippuen niitä kaikkia tarvitaan. Hyvää on se, että yksiköitä on paljon erilaisia ja niiden käyttämisessä on varaa leikkiä. On pelaajasta kiinni, minkälaisella armeijalla tilanteet hoitaa, joskin jonkinlainen tasapaino esimerkiksi maa- ja ilmavoimien suhteen on syytä olla – tai ainakin pitää IT-yksiköitä maa-armeijan mukana. Vastaavasti maajoukoissa voi keskittyä raskaaseen tykistöön tai nopeisiin tankkeihin tai kävelijöihin.

Erinomainen uudistus on teknologian kehityspuu, joka ei tee vanhoista yksiköistä turhia. Nyt kehityksen avulla voi tehostaa jo olemassa olevien joukkojen tai rakennusten ominaisuuksia sekä avata uusia rakennettavaksi. Oma lukunsa ovat kehityksen avulla avattavat erilaiset huikeat prototyyppiyksiköt, jotka ovat taistelukentän komeita kuninkaita. Valtavien sotakoneiden lisäksi niistä löytyy myös erikoisempia välineitä, kuten muun muassa yksikkötykki, jolla voi ampua joukkojaan pitkälle vihollisen selustaan tai tukikohtiin.

Pelissä ei silti sodita vain pienen armeijan kanssa, sillä yksiköitä pyörii ruudulla kymmeniä, ellei jopa satoja. Homma pysyy hallinnassa hyvän automaation sekä käytännöllisen käyttöliittymän vuoksi. Pelaajan ei tarvitse nysvätä erikseen jokaisen yksikön kanssa, vaan suurempiakin osastoja voi komentaa helposti. Yksiköitä voi asettaa partioimaan, jolloin esimerkiksi rakentajat korjaavat automaattisesti matkan varrelle osuvia vaurioituneita rakennuksia ja yksiköitä. Vastaavasti tehtaat voi pistää tuottamaan yksiköitä automaattisesti, kunhan resursseja vain riittää. Näin pelaajan aika ei huku jatkuvaan mikromanagerointiin, vaan hän voi keskittyä voittamaan taistelut.

Hyvät tehtävät, tylsä tarina

Ykkösosan tavoin pelin taistelut ovat mittakaavaltaan massiivisia. Tehtävien edetessä tavoite tavoitteelta pelikartta aukeaa koko ajan suuremmaksi ja pelin mittakaava alkaa tuntua. Suurten karttojen ja armeijoiden hallinnointia helpottaa pehmeästi satelliittikuvan kaltaiseen tilaan siirtyvä zoomaus, jossa joukot on kuvattu taktisin symbolein ja taistelukentästä saa helposti selkeän kokonaiskuvan. Muutoinkin peli pyörii pehmeästi, joskin ulkoasua voi sanoa käytännöllisen tylsäksi, joten mitään graafista ilotulitusta ei ole luvassa. Tehtävistä pitää antaa plussaa myös siitä, ettei niissä ole vain yhtä selkeää tapaa voittaa ne, vaan pelaaja voi tosissaan suunnitella strategian, jolla voittaa, oli se sitten vahva puolustus tai suora hyökkäys alkumetreiltä.

Pelin heikoin lenkki on sen yksinpelin tarina ja henkilöt, jotka alkavat haukotuttaa jo alkumetreillä. Pitkän rauhan jälkeen ykkösosasta tutut osapuolet United Earth Federation (UEF), Cybran Nation ja Illuminate ovat taas sodassa, ja sitä käydään jokaisen osapuolen riveissä. Kampanja sisältää kuusi tehtävää joka osapuolelle, joskin ne on pelattava tietyssä järjestyksessä UEF:stä alkaen. Osapuolten yksiköissä on pieniä eroja, etenkin prototyyppiyksiköiden suhteen, muttei niin paljon, että niillä pelaaminen vaatisi kaiken opettelua uudestaan. Tästä on hyötyä etenkin moninpelissä.

Moninpelissä Supreme Commander 2 loistaakin eniten. Taistelut etenevät nopeasti ja teknologiapuun avoimuus tekee niistä yllätyksellisiä, sillä koskaan ei voi olla varma, mihin osa-alueeseen tai prototyyppiyksiköihin vastustajat panostavat. Onkin sääli, että arvostelusessioiden aikana verkosta ei löytynyt kuin kourallinen muita pelaajia.

Supreme Commander 2 on mainio sekä taktiikkaa että suuremman mittakaavan strategiaa tarjoava peli, jonka uudistukset ja suoraviivaistaminen tekevät siitä erittäin konsoliystävällisen. Ykkösosaan pettyneiden ei kannata jättää tätä väliin.

7/10

Kommentit

Käyttäjän Wisori kuva
Wisori

Perus strategiapeli, jaksaa viihdyttää pitkään

Käyttäjän Makkelo kuva
Makkelo

viihdyttävää gameplayta