Suuri tyhjä seikkailu
Syberia 3 julkistettiin jo vuonna 2009, ja julkaisu koitti heti perään 2017. Alun perin sen piti ilmestyä vuonna 2010, mutta lukuisten sopimusneuvotteluiden sekä muiden ongelmien vuoksi teosta on tuupittu aina vain eteenpäin. Kulisseissa käydyn saippuaoopperan vuoksi on ihme, että peli ylipäätään valmistui.
Tarina jatkuu jotakuinkin siitä mihin edellinen osa jäi, mutta sarjaan tutustumatonkin pääsee helposti mukaan. Kate Walker herää sairaalasta huonetoverinaan hänet pelastaneen Youkol-heimon jäsen. Nainen tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa heimolle ja ryhtyy auttamaan sitä elintärkeän strutsivaelluksen päättämisessä. Koko porukka pitäisi saada sulana olevan järven toiselle puolelle. Tästä alkaa seikkailu, joka on täynnä mitä ihmeellisimpiä käänteitä.
Alkutilanne on mielenkiintoinen, mutta juuri muuta antia Syberia 3 ei tarjoa. Niin kutsuttu seikkailu koostuu päättömästä juoksentelusta pitkin autioita ympäristöjä. Mielenkiintoista tutkittavaa tai kiinnostavia tekoälyhahmoja on turha etsiä. Kaava on jotakuinkin seuraava: Kate saapuu paikkaan A, jossa käydään maailman tylsin dialogi jonkun puupökkelöä muistuttavan hahmon kanssa, joka neuvoo menemään paikkaan B. Siellä käydään vieläkin tylsempi keskustelu, jonka päätteeksi palataan takaisin ensimmäiseen kohteeseen tai vaihtoehtoisesti suunnataan kolmanteen mestaan, joka ei aiemmista poikkea.
Silloin tällöin sekaan heitetään pieniä pulmia, jotka saattavat vaatia lisää puuduttavaa juoksentelua. Oleelliset tavarat ovat välillä pahasti piilossa, eikä heikko tehtävänanto anna minkäänlaista vinkkiä siitä, mikä tai missä tuo esine on. Silloin ei auta muu kuin nuohota nurkkia, kunnes ruudulla näkyy toimintaa merkitsevä ikoni.
Syberia 3 ei vaikuta missään määrin valmiilta peliltä, eikä pitkä kehitysaika näy ainakaan positiivisessa mielessä. Vanha kunnon osoita ja klikkaa -pelaaminen on hylätty, ja tilalle tullut suora ohjaus tuntuu hirveältä. Alkuruutu kehottaa käyttämään ohjainta, ja pikainen testi paljastikin näppisohjauksen täysin kelvottomaksi. Ohjaimellakin Kate kulkee kuin raiteilla. Tähän kun yhdistetään vielä kuvakulman mukaan muuttuvat ohjaussuunnat, niin kombo on täydellinen. Hermo on kireällä, kun Kate päättääkin lähteä portaita takaisin alas juuri ylös päästyään.
Vuosikausien työstö ei näy myöskään ulkoasussa. Perusgrafiikat sentään ovat kohtalaisella tasolla, mutta välivideot ja kaikki muu näyttävät naurettavilta. Kirkkaimpana loistavat kasvojen animaatiot, jotka saavat Mass Effect Andromedan näyttämään melkein hyvältä. Ääninäyttelykään ei osu yksiin kasvojen kanssa, joten tuntuu kuin katsoisi huonosti dubattua B-luokan elokuvaa. Tekstitykset puolestaan vilisevät virheitä, eivätkä vastaa puhetta.
Kaiken muun roskan päälle lyödään vielä täysin järjetön ja osittain ennalta arvattava juoni typerine käänteineen. Kuuden tunnin jälkeen tarinan kuvittelisi jo päättyvän. Pian alkaakin suorastaan toivoa, että piina loppuisi. Sitten tajuaa, että kärsimys jatkuu vielä ainakin toisen mokoman. Aina tulee se uusi ”yllättävä” käänne, joka vie juoksemaan autioon ympäristöön jonkun hilavitkuttimen perässä.
Reilun kymmenen tunnin rykäisy tuntuu ainakin tuplasti pidemmältä huonon suunnittelun vuoksi. Viimeinen niitti on loppupään siltakohtaus, jonka ympärille kehitellyt tekosyyt pakottavat Katen tekemään siltavahdin hommia. Tapahtumia seuratessa tekee mieli luovuttaa ja laskea ohjain, vaikka tietää, että loppu häämöttää jo. Pari osittain kiinnostavaa pulmaa sekä hieno tunnusbiisi jäävät ainoiksi positiivisiksi muistoiksi Syberia 3:sta.