Olen X-Wing– ja Wing Commander -avaruustaistelupelisarjojen armoton fani. Ainoa niiden kaltainen konsoleille julkaistu pelisarja on ensimmäiselle PlayStationille julkaistu Colony Wars. Olen kaiken lisäksi kova Battlestar Galactica -fani, joten kun kuulin, että Square Enix työstää edellä mainittujen kaltaista Sylpheed-avaruustaistelupeliä, olin lievästi sanottuna innoissani.
Microsoft tekee kulttuuriteon tuodessaan Sylpheedin Eurooppaan. Tällaista vaihtelua Xbox 360:n pelitarjonta tarvitsee, vaikka huippupelistä ei voidakaan puhua.
Puhdasta Japania
Sylpheed on niin karkkia kuin vain japanilaisilta pelintekijöiltä voi odottaa. Hahmot ovat söpöjä, ja ne sekä planeetat on nimetty mahdollisimman saksalaisen kaltaisilla nimillä, kuten Lebensdorf. Sylpheed tuo mieleen Namcon Xenosaga-roolipelit.
Pelaaja on Terran sotavoimien nuori hävittäjälentäjä. Terran ja siitä irtautuneiden ADA-kapinallisten sodasta kertova tarina on kuvitettu upeilla välianimaatioilla, ja draama on juuri niin hullunkurista kuin Square Enixin peliltä sopiikin odottaa.
Kampanja sisältää 16 moniosaista tehtävää. Tehtävien runko muodostuu lähes aina tietyn vihollismäärän tappamisesta aikarajan sisällä. Sen lisäksi pelaajan on usein suojeltava omaa avutonta emoalustaan tai muita laivueen tärkeitä aluksia.
Kuvasuunnittelu on hienoa, mutta efektitykitys on pelatessa vedetty överiksi. Alukset jättävät jälkeensä värivanoja ja laserien värittäessä avaruutta toiminta näyttää usein enemmän psykedeeliseltä sotkulta kuin miltään muulta.
Auttakaa nyt!
Tehtävät ovat huonolla tavalla kaoottisia kokemuksia. Omien alusten kunnosta on vaikea pysyä perillä, sillä tutka on varsin avuton. Sitä ovat myös pelaajan rinnalla lentävä siipinainen ja muu laivue. Heitä voi komentaa vihollisten kimppuun, mutta yleensä pelaaja itse tuhoaa noin 95 prosenttia vihollisista. Omien kyvyttömyys latistaa fiilistä, jota puolestaan nostattavat jatkuvat radiokeskustelut omien ja vihollisten välillä.
Jokaisesta tuhotusta vihollisesta saa pisteitä, joita voi käyttää uusien aseiden luomiseen. Pelaaja kehittää sekä isoihin emoaluksiin että hävittäjiin hyvin purevia ohjuksia ja sädeaseita. Näiden lisäksi voi rakennuttaa pommeja ja konekiväärin kaltaisia tykkejä.
Aluksen voi varustaa neljällä erilaisella aseella, joista yhtä aikaa käytössä on kaksi. Oikeanlaisen aseistuksen valitseminen on tärkeää tehtävien onnistumisen kannalta. Pelaaja voi käydä korjauttamassa alustaan sekä täydentämässä aseistusta tehtävien aikana, mutta aseistusta ei voi vaihtaa. Tätä mahdollisuutta jää kaipaamaan, koska tehtävät voivat koostua kolmestakin eri alitehtävästä, joissa vastaan voi tulla varsin erityyppisiä vihollisia.
Sormet loppuvat kesken
Tarjolla on kolme erilaista ohjausmääritystä, mutta yksikään niistä ei toimi tarpeeksi hyvin. Ohjauksen kanssa oppii elämään, mutta siitä huolimatta vihollisten isompiin aluksiin tulee törmättyä liian usein ohjauksen epämääräisyyden takia eikä se johdu siitä, ettenkö osaisi pelata.
Ongelmistaan huolimatta Sylpheed on viihdyttävä ja huolellisesti koostettu peli. Aseiden kehittely ja taisteluiden massiivinen skaala ovat hienoja juttuja, vaikka välillä tehtävissä onkin pallo hukassa. Tarina on kaikessa kliseisyydessään viihdyttävä lajityypistä pitäville, ja tuotantoarvot ovat todella kovaa luokkaa.