Siunattu matka
Bandai Namcon rakastettu Tales-toimintaroolipelisarja yltää tänä vuonna kunnioitettavaan 20 vuoden ikään. Tapahtumaa on saapunut nyt juhlistamaan Tales of Zestiria, joka on järjestyksessään jo 15. Tales-pääsarjaan kuuluva peli ja ensimmäinen PlayStation 4:lle ja pc:lle saapuva yksinpelattava Tales-seikkailu.
Tales of Zestiria on jälleen yksi täysin oman itsenäisen tarinansa kertova Tales-sarjan osa. Pelin juoni seuraa tällä kertaa Sorey-nimistä ihmismiestä, joka koko elämänsä ajan on asunut enkelien kaltaisen seraphim-kansan keskuudessa. Tavanomaisista ihmisistä poiketen Sorey on näin ollen kykeneväinen vuorovaikuttamaan ylempien voimien kanssa ja pystyy siis myös käyttämään hyväkseen esimerkiksi seraphimien kykyjä. Vähemmän yllättäen Soreyn taidot tulevat Zestiriassa nopeasti suureen tarpeeseen, sillä maailma pitäisi saada pelastettua sitä korruptoivalta pahansuopaisuuden energialta.
Viime vuonna nähdystä Tales of Xillia 2:sta poiketen Tales of Zestiria kulkee eteenpäin jälleen varsin perinteiseen Tales-malliin. Edellisessä pelissä varsin pinnalliseksi jääneet dialogivaihtoehdot loistavat nyt hyvin laajalti poissaolollaan, eikä tarinan eteneminenkään pysähtele enää tyystin kehittäjien ruokottoman keinotekoisiin pyrkimyksiin pitkittää pelikokemusta. Edellisosaan nähden peli ei tunnu siis enää polkevan tyhjän päällä, vaan suoraviivainen lähestymistapa kerrontaan saa pelaajan oikeasti tuntemaan edistyvänsä edes hiljalleen. Keinotekoista täytettä Zestiriastakin kyllä löytyy, mutta nykyisellään se ei ehdi haittaamaan missään nimessä Xillia 2:n tavoin.
”Tales of Zestiria oli alun perin ensisijaisesti PlayStation 3:lle kehitetty peli, eikä Namco ole juuri yrittänyt peitellä asiaa.”
Myös pelattavuus on Zestiriassa onnistuttu saamaan mukavan juohevaksi. Ensimmäistä kertaa sarjassa pelin taistelut eivät tapahdu enää erikseen ladattavalla taistelukentällä, vaan nyt taistelut käynnistyvät lähes täysin saumattomasti samalla pelialueella, jota pelaajat tutkiskelevat taistelujen ulkopuolella ollessaan. Myös taikapisteiden hallinta yhteenotoissa on jätetty Zestiriassa historiaan, sillä kaikki hyökkäykset perusiskuista taikoihin syövät nyt samaa Spirit Chain -nimistä mittaria. Erilaisten taikajuomien sijaan mittaria täytetään vihollisiskuja väistelemällä ja torjumalla, mikä auttaa vähentämään pelissä tapahtuvaa turhaa valikkojen selaamista ja pitää pelaamisen keskitettynä itse toimintaan.
Mukavaa lisäeloa taisteluihin tuodaan myös tavalla, jolla peli käsittelee Soreyn mukana kulkevia seraphim-taistelijoita. Taisteluihin ei tarvitse lähteä enää yhdellä lukkoon lyödyllä hahmokokoonpanolla, vaan tarvittaessa pääosaa taistelijoistaan on mahdollista vaihtaa myös kesken yhteenottojen. Tietyissä tilanteissa kaksi hahmoa voi myös yhdistää voimansa muodostamalla väliaikaisesti yhden voimakkaamman taistelijan, mikä vaihtelun nimissä on enemmän kuin tervetullut lisä taisteluihin.
Tales of Zestiria oli alun perin ensisijaisesti PlayStation 3:lle kehitetty peli, eikä Namco ole juuri yrittänyt peitellä asiaa. PS4:lläkin pelatessa ympäristöt ovat kovin kulmikkaita ilmestyksiä ja usein huomattavan sumun peitossa, eivätkä pelimaailmaa asuttavat hirviöt ja muut tekoälyhahmotkaan yksityiskohtia pursu. Hirviöiden animaatioiden laatu myös jäykistyy silminnähden merkittävästi, kun nämä siintävät pelimaailmassa vähänkin etäämmällä pelaajasta, mikä on suorastaan amatöörimäisen näköinen kauneusvirhe.
20-vuotisjuhlapeliksi Tales of Zestiria onkin lopulta varsin kesy ilmestys. Lukuun ottamatta aiempaa sujuvampaa pelattavuutta se ei juuri yritä viedä sarjaa mitenkään järin rohkeaan tai edes teknisesti kovinkaan erikoiseen suuntaan. Tällaisenaankin Tales of Zestiria on kuitenkin veikeä japanilainen rooliseikkailu, johon on helppo kuluttaa muutama kymmenen tuntia ennen Final Fantasy XV:n ja Persona 5:n tuloa.
7/10
Tales-sarja alkaa hiljalleen fossiloitua, mikä on tavallaan myös osa sen viehätystä.
Panu Saarenoja