Paperilla erinomainen
LittleBigPlaneteista tunnettu Media Molecule on innovatiivisuudellaan ja persoonallisella otteellaan vakiinnuttanut asemansa yhtenä arvostetuimmista pelintekijöistä. Tiukasti Sonyn leivissä pysyneen firman tuorein tuotos on yksinoikeudella PlayStation Vitalle kehitetty Tearaway-toimintaseikkailu.
Media Moleculen pelit eivät ole järin tunnettuja selkeistä tarinoistaan, eikä sellaista ole Tearawayssakaan. Pelin ideana on kuitenkin se, että paperimaailmasta lähetetään diplomaatti ihmisten maailmaan. Kohde on pelaaja ja diplomaatti on pelaajan ohjaama paperiukkeli. Jokin menee kuitenkin pahasti pieleen, ja ihmisten maailmaan vievä aurinko alkaa sylkeä paperivaltakuntaan erilaisia hirviöitä. Ongelman ratkaistakseen pelaajan on ohjattava ukkeli läpi paperimaailman vaarojen kohti aurinkoa.
Tearaway hyödyntää kutakuinkin kaikkia Vitan ominaisuuksia, joista ensimmäisenä pelaaja todennäköisesti huomaa kameran. Pelin tavoitteena toimivaa aurinkoa nimittäin koristaa pelaajan videokuvattu naama, joka naamavärkistä riippuen näyttää pelottavalta tai leppoiselta versiolta Teletapeista tutusta ilmiöstä.
Ominaisuuksien hyödyntäminen ei kuitenkaan jää tähän. Esimerkiksi taistelu hoidetaan näpyttelemällä Vitan takakantta, jolloin pelaajan sormet puskevat heikommista lattiamateriaaleista läpi.
Uusia ominaisuuksia saa käyttöön tasaisin väliajoin, ja pelaamisessa pysyy päällä LittleBigPlaneteista tuttu yllätyksellisyys, eikä Media Moleculen luovuutta voi kuin ihastella. Esimerkiksi mainittuja sormihyökkäyksiä voi käyttää myös esineiden liikutteluun ja jopa sankarimme hyppyyttämiseen. Välillä tosin sorrutaan perinteiselle tasoloikkalinjalle, mutta nämä hetket ovat harvassa.
Kaikista kiehtovinta Tearawayssa on se ennakkoluuloton tapa, jolla se yhdistää pelimaailman ja pelaajan oman maailman. Peli rohkaisee pelaajaa ottamaan kuvia omasta maailmastaan ja muutenkin tuomaan sitä peliin, mutta lisäksi se rohkaisee myös luomaan paperimaailmaa omaan maailmansa. Tearaway.me-yhteisösivustolta pelaaja saa rakennusohjeita erilaisille pelin esineille.
Vaikka tekniikka ja sen hyödyntäminen ovatkin Tearawayn vahvimpia puolia, on siinä myös omat ongelmansa. Tekniikka ei aina pysy monimutkaisten maailmojen tahdissa, vaan pientä hidastelua on toisinaan havaittavissa. Lisäksi hahmon takaa kuvattuja seikkailuja ainaisesti piinaavat kamerakulmaongelmat ovat läsnä myös Media Moleculen mestariteoksessa. Äkkikuolemiakin viljellään ahkerasti, mutta toisaalta tallennuspiste on yleensä muutaman metrin päässä kuolinhetkestä, eikä mitään LittleBigPlaneteista tuttuja rajattuja elämiä tunneta. Niinpä Tearawayta voineekin kutsua suhteellisen kepeäksi fiilistelyviihteeksi, joka ei turhaan pyri lannistamaan pelaajaa.
Media Molecule on ehdottomasti kovimpia pelimaailman rakenteen uudistajia maailmassa. LittleBigPlanetit haastoivat pelaajat toimimaan täysin samoilla työkaluilla kuin tekijät, ja tuloksena oli mitä mahtavimpia luomuksia. Tearawayn muokkausmahdollisuudet eivät ole samaa luokkaa, mutta sen tapa yhdistää kaksi maailmaa on vakuuttava, toimiva ja jopa tunteikas.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Tearaway on Vitan parhaita pelejä, joka viimeinkin näyttää, mihin kaikkeen laitteesta on. Tällainen ominaisuuksien yltäkylläisyys voisi helposti tuntua pakotetulta, mutta sen sijaan peli onnistuu kerta toisensa jälkeen hämmästyttämään ja yllättämään. Tearaway on sen verran mullistava peli, että sitä tekisi mieli suositella jokaiselle Vitan omistajalle, mutta pahimmille taidepeliallergikoille sen korkealentoisuus ja persoonallinen taide voivat olla liikaa. Meille muille se on äärimmäisen vaikuttava ja tunnepitoinen seikkailu.