Tekken-sarjan merkitystä mätkintäpelien saralla ei voi vähätellä. 15 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt sarja on Virtua Fighterin ohella vanhimpia 3d-tappelupelisarjoja. Alun perin kolikkopeleiksi suunniteltu sarja on edelleen voimissaan myös alkuperäisessä muodossaan, mutta sen jokainen osa on saanut myös konsolijulkaisun.

Sarjan suosio ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ylämäkeä. Keskinkertaiseksi jäänyt nelososa karkotti monet pelaajista, mutta vuonna 2004 julkaistu viides osa palautti sarjan kunnian, myyden yli kuusi miljoonaa kappaletta.

Hyvin menestyneen vitososan jälkeen paineet ovat luonnollisesti kovat. Tekken-sarja on viimein siirtymässä uudelle konsolisukupolvelle, mutta minkälaisin tuloksin? Riittääkö vanhassa sotaratsussa vielä turnauskestävyyttä, vai olisiko jo aika liikkua eteenpäin?

Uuden aikakauden merkiksi Tekken 6 tarjoaa ainakin numeerisesti vakuuttavat lähtökohdat. Taistelijoita on enemmän kuin sarjan historiassa koskaan, yli 40 kappaletta. Vaikka valikoima koostuu pääosin Dark Resurrectionin hahmoista, on uusiakin hahmoja kaikkiaan kahdeksan kappaletta, joista kuusi voi laskea pelattaviksi.

Uudet hahmot ovat pääosin tervetulleita tuttavuuksia. Erityisen hauska on pelin ehkä tehokkaimmaksi hahmoksi ylistetty Bob, massiivisen ylipainoinen katutaistelija, joka liikkuu läskeistään huolimatta kuin Sammo Hung konsanaan. Muista tulokkaista mieleenpainuvimpia ovat yksinpelikampanjaa tähdittävä kapinallisjohtaja Lars ja lentävä kyborgityttö Alisa sekä persoonallisen taistelutyylin (ja voittoposeerauksen) omaava Zafina.

Taistelijoiden poikkeuksellisen suuri määrä asettaa pelin opettelulle omat haasteensa, ja niinpä hahmokohtaiset tekniikat ja vastatekniikat korostuvat entisestään. Kun uusillakin taistelijoilla tekniikkalistat ovat useiden sivujen mittaisia, opiskeltavaa piisaa.

Ei pelkkiä turnauksia

Tekkenit ovat perinteisesti tarjonneet aina jonkinlaisen yksinpelikampanjan, eikä Tekken 6 ole tällä saralla poikkeus. Scenario Campaign -pelitila seuraa kahden uuden hahmon, Larsin ja Alisan, edesottamuksia sotaan ajautuneessa Amerikassa. Vaikka päähenkilöt eivät tarinassa muutukaan, voi kentällä taistelevat sankarit vaihtaa matkan varrella päihitettyihin muihin Tekken-hahmoihin, mikäli näin haluaa.

Scenario Campaign on toteutettu hyvin pitkälle samoin kuin Tekken 3:sta ja 4:sta tutut Tekken Force- ja Devil Within -tilat. Vanhojen skrollaavien mätkintäpelien tavoin sankarikaksikko etenee toimivassa pelitilassa läpi yksinkertaisten ja suoraviivaisten kenttien piesten vastaan tulevia rivisotilaita ja muita vihollisia, kunnes kentän lopussa häämöttää joku tuttu Tekken-hahmo pomona.

Vaikka Scenario Campaignin kentät kärsivätkin toisinaan pahasti itsensä toistamisesta, ärsyttävistä äkkikuolemista ja kohtuullisen perverssistä tallennusmekaniikasta, on sen sinänsä ennalta-arvattavan juonen seuraaminen hyvää vaihtelua perinteiseen mätkintään verrattuna, ja nostalgiabonus on vertaansa vailla.

Ehkä suurin Scenario Campaignin ongelma liittyy kuitenkin kameraan. Kamera kääntyy automaattisesti kulloinkin lukittuun viholliseen, mutta muuten pelaajalla ei ole minkäänlaista kontrollia kameran suhteen. Jäyhä systeemi ja se tosiasia, että lukitussysteemi ei vaihda uutta kohdetta välittömästi vastustajan kuollessa, luovat toisinaan tilanteita, joissa ei välttämättä näe kunnolla kohdetta. Ongelma kyllä helpottuu, kunhan oppii vaihtamaan kohdetta manuaalisesti heti vihollisen kellahtaessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö systeemiä olisi alun perin voitu toteuttaa paremmin.

Toinen häiritsevä ominaisuus Scenario Campaignissa on ääninäyttely. En tiedä, onko syynä arvosteluversion keskeneräisyys, mutta ääninäyttely, joka sekoittaa täysin epäloogisesti japania ja englantia samoissa keskusteluissa, on aluksi vähintäänkin hämmentävä kokemus. Samalla vaivalla olisi voinut pitää koko ääniraidan japaninkielisenä, sen toteutus kun on erinomainen.

Scenario Campaignia voi pelata myös kaksinpelinä, joskin ainoastaan verkon yli. Kömpelöhkö kameratyöskentely tosin tekisi samalla koneella pelaamisesta käytännössä mahdotonta, joten ihan kovin suuri menetys offline-peliominaisuuden puuttuminen ei ole.

Pieniä muutoksia

Pohjimmiltaan Tekken 6 on sarjan perinteinen edustaja sekä hyvässä että pahassa. Pelimuodot ovat tuttuja perinteisestä Arcadesta Versukseen ja Time Attackiin, uudistusten jäädessä minimaalisiksi. Uusi Rage-järjestelmä lisää hahmon tekemää vahinkoa tämän terveyden laskiessa viiteen prosenttiin tai sen alle. Muita suurempia uudistuksia on ainoastaan kenttien hajoavat lattiat, jotka toisinaan siirtävät taistelun uusille areenoille. Vastaavaa on käytetty Mortal Kombateissa jo iät ja ajat, joten ihan kovin mullistavasta ominaisuudesta ei voi puhua.

Suurimmat muutokset liittyvätkin tekniikkaan: Tekken 6 on kaunis ja todella sulava. 60 ruutua sekunnissa näkyy ja toimii, ja taistelu on todella sulavaa. Muutenkaan teknisellä puolella ei ole pahaa sanottavaa. Musiikki sopii tunnelmaan ja kontrollit ovat tuttuun tapaan millintarkat, ihan niin kuin kuuluukin.

Jugglaaminen eli vihollisen lukittaminen ilmalentoon iskuilla on edelleen pelin henki, samoin Ground Combot ovat vähän liiankin tehokkaita. Pääosin Tekken 6 on kuitenkin helposti lähestyttävä peli, ja se on sekä tarpeeksi syvällinen addikteille että sopivan yksinkertainen satunnaisissa illanistujaisissa pelattavaksi, kunhan pelaajien tasoero ei ole liian suuri.

Tekken 6 on puutteistaankin huolimatta tervetullut lisä sekä PS3:n että Xbox 360:n tappelupelivalikoimaan. Sen tarjoamat uudistukset eivät missään tapauksessa ole kovin suuria, ja Scenario Campaignin suhteen tekijät olisivat voineet nähdä hieman enemmän vaivaa, mutta lajityyppinsä edustajana se on tasapainoinen, helposti lähestyttävä ja laadukkaasti tehty, eikä siinä ole suurempia vikoja. Uusista hahmoistakin ainoa ikävä tuttavuus on uusi loppupomo Azazel, jonka kohtaaminen saa kaipaamaan Jinpachia hyvin nopeasti.

Mikäli mätkintäpeli on hakusessa, ei Tekken 6:n kanssa todellakaan voi mennä vikaan. Se, onko pelistä Soul Calibur IV:n haastajaksi, riippuu aika pitkälle omista mieltymyksistä. Allekirjoittaneelle Tekkenin mekaniikka on aina toiminut astetta paremmin, joten täällä valinta on ainakin selvä.

Ei niin tärkeitä salaisuuksia

Tekkenit ovat perinteisesti olleet täynnä avattavaa lisäsisältöä. Tämä ei ole ollut pelkästään hyvä asia: esimerkiksi jos osa pelihahmoista on avautunut vasta yksinpelitilan aktiivisen tahkoamisen jälkeen. Tästä surullisena esimerkkinä on Devil Within -pelitila, jonka selvä tyrkyttäminen tuntui pelitilan keskinkertaisuuden vuoksi lähinnä rangaistukselta.

Tekken 6 tarjoaa samalla tavoin paljon avattavaa sisältöä, mutta hahmojen avaamisen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Avattavat salaisuudet ovat esimerkiksi uusia vaatteita ja koristeita taistelijoille, ja avaapa peli myös PlayStation Homeen erilaista sisältöä. Mitään kovin pakollista ei siis ole tarjolla, mutta mukava lisä joka tapauksessa.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:15]

Tekken 5 jäi miltei kokonaan välistä, enkä ole moneen vuoteen muutenkaan koskenut tappelupeleihin. Tästä syystä jännitti, näkyykö pelisarjan kuudennessa osassa mitään muuta uutta kuin hahmot.

Ensimmäiseksi törmäsin kulttuurisokkiin: Xbox 360:n ohjain ei sovellu omissa käsissäni tappelupeleihin. Analogitikku tuntuu kammottavalta ja ristiohjain sijaitsee väärässä paikassa.

Tekken 6:n kentät ovat jossain määrin rikkoutuvia: lattia pettää, ja tappelivat siirtyvät uudelle alueelle. En huomannut tässä mitään ihmeellistä. Jos kellottaa enemmän tunteja, osa kentistä paljastuu ehkä paremmin seinäjugglekombottamiseen soveltuviksi?

Scenario Campaign -pelitila esittelee Mishima-zaibatsun tarinan Tekken Tekkeniltä. Saagassa nyt ei ole järjen hiventä, mutta riitelevät Mishimat, G Corporation ja muut viihdyttävät edelleen. Pelitila itsessään ei kuitenkaan innosta. Tekken ei taivu 3d-seikkailupeliksi, vaikka välillä saakin räiskiä minigunilla.

Eniten mätkimiseen vaikuttava uudistus, henkihieveriin hakatun tappelijan mahdollisuus raivohyökkäyksiin, ei kuulosta paperilla viisaalta, eikä se tunnu siltä käytännössäkään. Joku saisi kertoa, miksi tällainen lisäominaisuus koettiin tarpeelliseksi.

Kaiken kaikkiaan Tekken 6 tuntuu muutaman vuoden tappelupelitauon jälkeen antikliimaksilta. Ei se pahalta näytä, eikä ennätysmäärä hahmoja ole kuin hyvä asia, mutta joku, jotenkin, ei lukota ja paiskaa seinään. Tuskin se kuitenkaan ohjaimen vika voi olla…?

8/10
Lisää luettavaa