Jo yli kymmenen vuotta sitten debytoinut ninjasimulaattorisarja Tenchu on täällä taas. Parin ensimmäisen PlayStation-pelin jälkeen sarjan taso on laskenut kuin lehmän häntä, ja tätä epäkohtaa yrittää nyt muuttaa sarjan debyytti Wiillä, Tenchu: Shadow Assassins. Taustalla häärii alkuperäinen kehittäjätiimi, ja kilpailevia pelejä ei Nintendon konsoleilla ole nähty. Mikä voisi mennä vikaan? Näköjään aika moni asia.
Tenchu: Shadow Assassins on kuin hyppy ajassa taaksepäin. Peli tuntuu auttamatta vanhentuneelta jokaisella osa-alueellaan, mutta etenkin tämä korostuu kontrolleissa ja pelisuunnittelussa. Keskinkertaiset grafiikat, rasittava musiikki, surkea ääninäyttely sekä täysin yhdentekevä juoni korostavat vaikutelmaa heti alusta lähtien.
Sarjan ensimmäisten pelien tyyliin taistelut on Shadow Assassinissa vähennetty minimiin – jopa niin minimiin, että se saa pelin muistuttamaan enemmän puzzlepeliä kuin toimintaseikkailua. Ainoastaan silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, joissa pelaaja voi miekkailla vihollissotureiden kanssa, mutta muuten ainoa tapa eliminoida vihollinen on yllättää selästä – tai ninjamaisesti hyökkäämällä vihollisen kimppuun katosta tai vedestä. Ilman miekkaa pelaajan ohjastama ninja on taistelukyvytön, joten ainoana vaihtoehtona on pysytellä piilossa. Jos vihollinen huomaa pelaajan, on seurauksena automaattinen livahtaminen paikalta ja tyly paluu kentän alkuun. Onneksi tehtävät on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin, joten aivan alusta ei tarvitse kuitenkaan aloittaa. Samalla tämä tekee myös pelistä melkoisen rasittavan, sillä ratkaisua joutuu usein hakemaan yrityksen ja erehdyksen kautta, kiitos kankean kameran ja huonon kenttäsuunnittelun.
Kankeaa kapulointia
Kontrollit ovat todella kankeat, ja tämä yhdistettynä tönkköön animointiin saa pelaajan ohjastamat hahmot muistuttamaan enemmän tankkia kuin sulavaliikkeistä ninjaa. Vihollisten hoitaminen pois päiväjärjestyksestä tapahtuu huitomalla Wiimotea ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan. Välillä kapulaa saa heiluttaa oikein kunnolla, jottei yritys päädy nolosti. Aivan oma lukunsa on pelin miekkataistelu, joka on jaettu tönkösti hyökkäys- ja puolustusvuoroihin. Näistä jälkimmäinen vaatii uskomattoman nopeita reaktioaikoja, ja usein taistelut päättyvät pelaajan kannalta ikävästi.
Yksi Shadow Assassinsin ongelmakohdista on epälooginen pelisuunnittelu. Apuvälineiden, kuten vesipumpun ja heittotähtien käyttö jää melkoisen vähälle, kun ne eivät toimi kuin ennalta valittuihin kohteisiin. Peli on myös välillä lähes infernaalisen vaikea, jopa helpoimmalla vaikeusasteella. Tämä korostuu etenkin tehtävien lopussa, joissa joutuu usein tarkkaan vartioituun huoneeseen yhdessä salamurhattavan kohteen kanssa.
Kokonaisuutena kyseessä on varsin mitäänsanomaton kokonaisuus, josta on vaikea löytää erityistä kehuttavaa. Peli onnistuu kuitenkin välillä myös viihdyttämään, kunhan kankeista kontrolleista pääsee yli ja onnistuu löytämään sopivan etenemisreitin sisäisellä ninjavaistollaan. Nämä tilanteet ovat tosin valitettavan harvassa.