Kesän suurelokuvat tuovat mukanaan lähes poikkeuksetta myös lisenssipelin. Tällä kertaa vuorossa on sotaisaan lähitulevaisuuteen sijoittuva Terminator: Salvation, jossa ihmisten vastarinta käy epätoivoista selviytymistaistelua Skynetin ohjaamia koneita vastaan. Onko tämä viimein se Terminator-toimintapeli, jota on aina toivottu?
Kankean ankea
Vaikka pelillä ja elokuvalla on sama nimi, sijoittuu peli aikaan kaksi vuotta ennen elokuvan tapahtumia. Pelaaja asettuu vielä rivisotilaan roolissa olevan John Connorin saappaisiin, jonka aloittama pelastustehtävä saattaa hänet tielle kohti vastarinnan johtajuutta. Matka on tietenkin täynnä taisteluita koneita vastaan tuhoutuneen Los Angelesin raunioissa.
Valitettavasti jo ensimetreillä käy selväksi, minkä tason lisenssipeli Salvation on. Vaikka tuhoutunut suurkaupunki on onnistuneen kolkko ja näyttävä, on pelin ulkoasu pääsääntöisesti tuhnuinen. Se näkyy myös kankeissa välianimaatioissa ja hahmojen pökkelömäisessä liikkeessä. Muutoinkaan tekninen toteutus ei vakuuta. Vihollisten ampumisesta tai osumisesta ei saa minkäänlaista tuntua. Pelihahmo ei myöskään pääse edes nilkankorkuisen esteen yli, vaan pelaajan on aina liikuttava tiukasti tekijöiden määräämällä reitillä.
Itse taisteluissa on kuitenkin hyvä perusidea. Koska koneet ovat kestävämpiä kuin ihmiset, on ihmisten pysyttävä tiukasti suojassa ja yritettävä kiertää niiden taakse ampumaan heikkoihin kohtiin. Tässä pelaajaa auttaa välttävällä tekoälyllä varustettujen taistelutoverien joukko. Itse suojamekaniikka toimiikin mainiosti ja suojasta toiseen syöksyminen taistelun tuoksinassa näyttää hienolta.
Peli etenee hyvin suoraviivaisesti ja ennalta arvattavasti taistelukohtauksesta toiseen. Vaihtelua saadaan ajoneuvokohtauksista, joissa pelaaja toimii ampujana. Vaikka itse ajoneuvoja ei siis päästä ohjaamaan, ovat nämä osiot vauhdikkaita ja toimivia, esimerkkinä vaikkapa metrotakaa-ajo tai alun pako lentävältä H/K-terminaattorilta.
Taistelut onnistuvat parhaimmillaan tavoittamaan sen epätoivoisen kamppailun tunnelman, mikä Terminator-elokuvista välittyy. Etenkin metalliluurankoisten T-600-terminaattorien uhkaava marssi kohti pelaajaa suojasta välittämättä on todella kuumottava kokemus. Näitä hetkiä on kuitenkin aivan liian vähän.
T-sarja kateissa
Salvation on äärimmäisen yksipuolinen ja sisältököyhä peli. Erilaisia vastustajia on käytännössä kolme: lentävät pikkurobotit, hämähäkkimäiset kävelijät ja T-600-terminaattorit. Aseita löytyy huikeat viisi kappaletta. Jokainen vastus toki vaatii oman taktiikkansa ja aseensa, mutta silti taistelut noudattavat aina samaa kaavaa. Pelissä ei myöskään ole mitään salaisuuksia, kerättävää tai löydettävää. Kun se on pelattu läpi, ainoa syy pelata sitä uudestaan on vaikeampi vaikeusaste. Peli on myös ohi todella nopeasti, reilussa illassa. Se on aika vähän täysihintaiselle toimintapelille.
Salvationia voi myös pelata yhteispelinä kaverin kanssa, mutta vain jaetulla ruudulla samalla koneella. Minkäänlaista verkkopeliä ei löydy. Yhteispeli nostaa tunnelmaa hetkeksi, sillä koneiden väijyttäminen ja tuhoaminen on silloin helpompaa ja hauskempaa, mutta pelin yksipuolisuus iskee siinäkin nopeasti.
Terminator: Salvationin kohtalo on jäädä perinteiseksi lisenssipeliksi. Yritys on ollut kova ja ideoita on ollut, mutta kehitysaikaa on jälleen kerran ollut liian vähän. Se on sääli, sillä Terminator-universumi sisältää aineksia todella loistaviin sotatoimintapeleihin. Sellaista joudumme kuitenkin edelleen jäämään odottamaan.