Autoilua Havaijilla talla pohjassa ja tyttöjä odottelemassa kyytiin pääsyä? Kelpaa minulle!
Test Drive Unlimited ilmestyi viime vuonna Xbox 360:lle, mutta nyt kun peli tulee viimein myös tietokoneelle, on pieni varoituksen sana paikallaan. Pelialueena toimiva Oahun saari on suunnattoman kokoinen leikkikenttä, ja tekijät ovat mallintaneet peliin yli 1 600 kilometriä ajettavaa tietä. Koneesta pitää kuitenkin löytyä tarpeeksi vääntöä, jotta pelin yksityiskohdista ja paikoitellen upeasta grafiikasta voi nauttia täysin rinnoin.
Lääniä riittää
Oahun saari on valtava alue. Kaikkialle voi ajaa, ja pelin karttajärjestelmä on hieno: jokainen ajettu katu vaihtaa kartalla väriä, kun sitä pitkin on ajanut. Mitään hyötyä tästä ei oikeastaan ole, mutta itse vietin monia tunteja metsästäen uusia, koskemattomia katuja. Karttaa zoomataan portaattomasti katutasosta korkealle satelliittikuvaan. Tämän avulla näkee, kuinka suuri alue onkaan kyseessä. Google Map -ohjelman tavoin toimiva kartta on ehkä pelihistorian siistein zoomausjärjestelmä koskaan.
Saapuminen autojen taivaslandiaan
Yksinpelikampanja alkaa, kun pelaajan ohjastama hahmo saapuu Oahun saarelle. Pelaaja vuokraa auton, ajaa vuokraamaansa kämppään ja suorittaa tehtäviä. Tehtävien avulla pelaaja voi ostaa itselleen parempia ja tehokkaampia autoja, uusia vaatteita ja uusia asuintaloja. Kisoja on muutamia erilaisia. On aika-ajoja, joissa pamautetaan paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Vauhtiin nojaavissa kisoissa ideana on ajaa tarkastuspisteiden välit tarpeeksi nopeasti. Race-tila on ehtaa tavaraa: kilpailua muita ajajia vastaan, jossa kisojen voitoista saa erilaisia palkintoja. Yksinpelikampanja on jo itsessään koukuttavaa puuhaa. Kisoja on tarpeeksi ja niiden välillä on tarpeeksi erilaisia muuttujia, jotta mielenkiinto pysyy yllä tarpeeksi kauan.
Pilviä paratiisissa
Mikäli tarpeeksi monta kertaa mällää ohiajavan auton kylkeen, poliisit lähtevät perään. Virkavallan edustajia taitaa olla saarella lähes yhtä paljon kuin asukkaita. Vielä ensimmäisestä törmäyksestä poliiseja ei välttämättä takalistoonsa saa, mutta toisen kerran törmäillessään poliisivoimat lähtevät ärhäkkäästi perään. Hieman liiankin ärhäkkäästi: itse olisin kaivannut vähemmän virkaintoisempia poliiseja, jotta kaahailusta olisi voinut nauttia täysin siemauksin. Mikään ei ole hauskempaa kuin edesvastuuttomuus, mutta peli ei anna sikailla tarpeeksi vapaasti. Toinen ongelma on autojen ajettavuudessa. Autot kiihtyvät todella ärhäkästi ja yliohjautuvat välillä melkoisen paljon. Tämä on tietenkin kiinni myös ajajasta, jolla kaasujalka saattaa olla liian raskas. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että autojen ajo-ominaisuuksiin ei ole panostettu ihan tarpeeksi.
Autoja monenlaisia
Peliin on mallinnettu noin satakunta kulkuneuvoa. Tämä ei ole mikään suuri määrä verrattuna esimerkiksi PS2:n Gran Turismo -sarjaan, jossa on yli 700 autoa. Autovalikoima lienee ongelma vain intohimoisemmille ja pikkutarkimmille autopelifaneille – pelin ajokkimäärä riittää vallan mainiosti niille, joita kiinnostaa enemmän silkka kruisailu kuin realistisuus. Autot käyttäytyvät hyvin eri tavoin. Alussa ostetun auton huippunopeus harvoin ylittää sataa mailia tunnissa, mutta muutamien voitettujen kisojen jälkeen tililtä löytyy tarpeeksi rahaa ostaa uusi menopeli alleen. Valitettavasti vain nopeuden kasvaessa pelin grafiikkavaatimukset alkavat nostaa päätään ja näytönohjain huutaa tuskissaan. Pelissä esiintyvät hahmot ja niiden animaatio on heikkoa, mutta onneksi niitä ei paljon näykään. Pääosassa ovat autot.
Kokonaisuus plussan puolelle
Test Drive on kiitettävän koukuttavaa autoilua, joka jättää hyvän maun suuhun. Maisemat ovat hulppeita, ja tehtävien vaikeustaso on kunnossa. Poliisivoimien innokkuus ärsyttää ja välillä meno on autosta riippuen hieman liian kiikkerää, mutta suurimman osan ajasta ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa.
Test Drive ja ajamisen historia
Ensimmäinen Test Drive -peli julkaistiin Accoladen toimesta vuonna 1987, ja se oli välittömästi menestys. Itse vietin lukemattomia tunteja kaahaillen silloin tyylikään näköisissä vuoristomaisemissa välillä poliiseja karkuun ajaen. Käytettäviä autoja pelissä oli viisi, kaikki tuon ajan uusinta uutta ja klassisinta autokauneutta: Ferrari Testarossa, Lotus Turbo Esprit, Porsche 911 Turbo, Lamborghini Contach sekä C4 Chervrolet Corvette. Grafiikka tosin oli varsin karua, sillä autoa ohjattiin vain kuskin näkökulmasta katsoen, eikä kolmiulotteisuudesta voinut puhua. Test Drive 2: The Duel ilmestyi vuonna 1989. Kakkososa toi peliin mukaan kilpailevan virtuaalikuskin sekä uusia autoja. Peliä myytiin todella paljon, ja siihen ilmestyi viisi erilaista lisälevyä, jotka toivat mukaan pääasiallisesti uusia ajomaisempia ja kilpailuja.
Vahinkoja sattuu, vaan ei peleissä
Ajettavissa autoissa ei ilmeisesti lisenssisyistä ole ollenkaan vauriomallinnusta. Tämä jaksaa ihmetyttää realistisia automalleja käyttävissä peleissä vuodesta toiseen. Ostetaanko niitä autoja tosiaankin niin paljon vähemmän, mikäli ne saavat kolhuja ja kupruja tietokone- tai konsolipeleissä? En usko, mutta kaipa Mercedeksen markkinointiosasto tietää paremmin.
Online tulevaisuudessa
Verkkopelimahdollisuudet ovat ainakin Xbox 360 -versiossa se pelin porkkana. Pelaajat ajelevat samalla valtavalla saarella, voivat jutella keskenään sekä tietenkin ajaa kilpaa. Valitettavasti PCpelaaja ei päässyt arvostelukappaleella testaamaan nettipelimahdollisuutta. Palaamme asiaan tulevissa numeroissa.
Alkuperäinen pistemäärä: 81/100