Test Drive Unlimited

Havaijin aurinko paistaa suoraan keskitaivaalta. Kalakauan rantatiellä murisee pysäköidyn Nissan 350Z:n 3,5-litrainen V6-moottori. Kuluu 5,9 sekuntia, ja urheiluauto syöksyy Waikikin lomarannan ohitse yli sadan kilometrin tuntinopeudella.

Jos ranta ei olisi autio kuin neutronipommin jäljiltä, päitä olisi varmasti kääntynyt pinkin unelma-autoni perään.

Test Drive Unlimitedissä eletään autofriikin unelmaa. Peliin on mallinnettu koko O’ahun saari, jolla sijaitsevat niin havaijilaisten pääkaupunki Honolulu kuin Pearl Harborin sotilastukikohtakin. Siitä tehdään pelaajan leikkikenttä, jota saa kiertää maailman parhailla neli- ja kaksipyöräisillä.

Ensimmäiset pelitunnit kuluvat maisemia katsellessa. Ei ole ihme, että O’ahun saaren pääelinkeino on oikeastikin turismi, joka houkuttelee sinne viisi miljoonaa vierailijaa vuodessa. Lost-sarjasta tutut rannat ja viidakot muuttuvat hiljalleen maanviljelysseuduiksi ja lopulta tulivuorten rinteille kohotessa jylhiksi maisemiksi. Maastoa halkovat sekä haastavat ja kapeat asfalttitiet että leveät moottoritietkin.

Vuorokaudenajat vaihtuvat pelissä aamuruskosta iltahämärään, mutta yöllä ei koskaan ajeta. Korkeiden rinteiden reunustama Hanauman lahti auringon noustessa riittää kuitenkin antamaan pelin tehneelle Edenille anteeksi, että peli-Havaijilla eletään aina yötöntä yötä.

Maininnan arvoista O’ahulla on myös arkkitehtuuri. 1800-luvun lopulla rakennetun Moana-hotellin joonialaiset pylväät ovat vaikuttava vastakohta 1990-luvulla valmistuneeseen 131 metriä korkeaan First Hawaiian Center -pilvenpiirtäjään. Honolulun keskustasta kannattaa bongata myös Bauhaus-tyylinen Hawaii State Capitol.

Kuten huomaatte, Test Drive Unlimitedin maisemista on helppo innostua. Tätä lähemmäksi O’ahua ei pääse ilman kalliita lentolippuja ja ympärillä tunkevaa amerikkalaisturistien massaa.

Vapaa maailma

Test Drive Unlimited on rakenteeltaan ainutlaatuinen ajopeli. Kaikki alkaa lentokentältä, josta pelaaja on nousemassa O’ahulle suuntaavaan koneeseen. Sankari valitaan koneeseen nousevien hahmojen joukosta: mukana on laaja kirjo erilaisia miehiä ja naisia. Perillä vuokrataan auto, suunnataan 200 000 dollarin taskurahan kera kiinteistövälittäjän luo ostamaan asunto ja jatketaan vielä autokauppaan ensimmäistä autoa hankkimaan.

Siitä eteenpäin kenttä on auki. Vaihtoehtoina on tienata rahaa ajamalla kilpaa muita autoja tai kelloa vastaan, suorittaa pieniä sivutehtäviä tai vain vaeltaa ympäri pelin 1 600 tiekilometriä. Jo pelkkään O’ahun ympäri ajamiseen voi helposti kuluttaa yli tunnin.

Eniten pelin ääreen liimaa haave yhä näyttävämmistä menopeleistä ja huikeammista asunnoista. 3,5 miljoonalla dollarilla voi asettua kotiin, joka jättää jopa legendaarisen naapurisaarella sijaitsevan Slyngstad Residencen kakkoseksi. Yhteensä eri taloja löytyy pelistä 64. Pelkästään pelimekaniikan kannalta ratkaisevaa on tosin vain se, montako autoa parkkihalliin mahtuu.

Mutta pelimekaniikka ei ole Test Drive Unlimitedin pääasia. Samalla logiikalla pelaaja voisi vain käydä ostamassa jonkun pelin McLarenin, Ferrarin tai TVR:n superautoista ja tyytyä siihen. Tärkeintä on elää fantasiaa, jossa kurvaillaan vuoriteitä Shelby ’67:n tai Corvette C1:n ratissa, katsellaan aurinkoisia merenrantoja ja kuunnellaan pelin autoradiosta klassista musiikkia.

Ajamisen iloa

Onneksi Test Drive Unlimitedin ajamista on hiottu paljon jopa E3:n aikaan ladattavaksi julkaistusta demosta. Pelaaja voi valita, kuinka paljon elektronisia apuja peli antaa, ja varsinkin täysin manuaalisesti ajettaessa kurvailussa on sekä haastetta että hyvää tunnelmaa. Homma on vähemmän arcadea kuin Project Gotham Racing 3:ssa, vaikkei ajomalli nyt mikään totaalinen simulaattori olekaan.

Vauhdin tunteen puute vaivaa yhä varsinkin leveämmillä teillä, vaikka mukana on tehosteita liikevääristymästä tärinään. Ongelma on yksinkertainen. Kun O’ahu on aidossa mittakaavassa ja autojen nopeus tismalleen oikein mallinnettua, puuttumaan jää joka tapauksessa pelko, jota terve ihminen kokee parinsadan kilometrin tuntinopeudessa. Virtuaalikiihdytyksetkin tuntuvat kesyiltä, vaikka oikeasti painautuminen penkkiin olisi henkeä salpaavaa.

Eniten eläytymiseen auttaa onneksi äänipuoli. Jokainen auto kuulostaa tuntuvan erilaiselta, ja välillä pelaaja huomaa pyörittelevänsä näkymää nähdäkseen, mistä ohi ajavasta koneesta tuokin murina kuuluu. Kaupoista löytyvät kolmen eri tason virityssarjat vaikuttavat myös auton murinoihin ja turbojen ulinaan. Tuunaus ei kuitenkaan ole pelissä pääosassa, joten Need for Speedien kaltaista ulkoasukikkailua ei pääse harrastamaan maali- ja rengaskaupoilla käymistä lukuun ottamatta.

Huvittavana pienenä yksityiskohtana umpiautojen ikkunat voi avata, jolloin myös äänimaailma muuttuu.

Test Drive Unlimitedin lopullisesta arvostelemisesta tekee hankalaa se, että kun kalleimmat asunnot ja autot on ostettu ja O’ahu tullut tutuksi, alkaa yksinäisen kuskin urakka olla ohi. Nettipeli lupaa kuitenkin paljon lisää: autoklubit, kaksintaistelut ja erilaiset turnaukset kasvavat aivan omaksi maailmakseen.

Pelaaja pääsi maistelemaan vain yksittäisiä kilpailuja, jotka toimivat sujuvasti. Erilaiset säännöt pelastavat siltä, etteivät superautot hallitse saarta.

Palaamme moninpelin pariin ensi kuun lehdessä aloittavalla nettipalstalla. Siihen asti aloha – on aika yrittää kellottaa vielä yksi kiihdytysennätys Honolulun rantakaduilla.